sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Liitutaulun historiasta

Pari päivää sitten tuttavani hehkutti liitutaulun ihanuutta käytyään luentosalissa, jossa sellainen edelleen oli seinällä. Tästä tuli mieleen, ettei minulla ollut harmainta aavistustakaan siitä, kuinka kauan isoja liitutauluja luokan edessä on ollut. Opetuksen sujuminen ilman yhteistä havaintovälinettä tuntuu aivan oudolta.

Kysymykseen vastaaminen sujui KVG-metodilla hetkessä. Slatessa julkaistu katkelma Lewis Buzbeen kirjasta Blackboard: A Personal History of the Classroom kertoi olennaisen. Vasta vuoden 1800 paikkeilla skotlantilainen opettaja keksi liittää pieniä kädessä pidettyjä liuskekivitauluja isoksi pinnaksi. Teollinen tuotanto puisia levyjä maalaten aloitettiin 1840-luvulla. Jossain. Rajaakohan Buzbee tässä kohtaa jo käsittelynsä Yhdysvaltoihin?

Opetusinnovaation leviämisestä olisi kiva saada lisätietoa. Miten tieto siitä levisi? Ja kuinka pian käytettiin Suomessa? Olivatko ne täällä tuontitavaraa? Kuuluiko liitutaulu alusta asti kansakoulun sisustukseen vai pitikö tästä kulusta erikseen kiistellä kunnanmiesten kanssa?

Liuskekiviselle rihvelitaulullehan ei kirjoitettu liidulla vaan kuten Uusi Suometar 22.1.1893 selittää
Kirjoittaminen liuskakivitaululle perustuu siihen, että rihvelin painosta liuskakivestä heltii hienoja osasia, joten kosketettu alkupinta muuttuu jauhoksi, jolloin se ei enään näytäkään mustalta vaan valkoselta. Tavallisesti käytetän liuskakivistä rihveliäkin, jolloin sekä taulu että rihveli osaltaam ovat aikaansaamassa noita valkoisia piirteitä.
Eli missä vaiheessa otettiin liitu käteen? Jo vuonna 1800 Skotlannissa?

Ehkä vastaukset kysymyksiini ovat jossain painetussa kirjassa, mutta verkosta en niitä loytänyt. Tavallisesti antoisista sanomalehdistä sain irti, että koulumuistelman perusteella (Uusi Suometar 24.11.1873) ainakin yhdessä suomalaisessa koulussa oli vuonna 1856 seinällä liitutaulu. Vuonna 1874 sellainen oli vankienkin koulussa (Ilmarinen 6.12.1876). Huittisisten kansakoulun
Opetussalissa pisti silmään etupäässä sievät pulpetit, - koulupöydät - musta liitutaulu ja kaunis harmooni, joka kuuluu maksaneenkin seitsemänsataa markkaa. Seinillä riippui sieviä karttoja. Kaikki todisti sen, etteivät Huittislaiset ole kouluaan perustaneet ainoastaan nimen vuoksi, vaan ovat myöskin pitäneet huolen niistä ehdoista, joiden kautta koulun menestys voipi olla mahdollinen. (Suomenlehti 10.3.1874)
P. S. Harmoonien historiasta oli paljon helpompi löytää tietoa.

Kuva kirjasta "The Bookshelf for boys and girls. Children's Book of Fact and Fancy" (1912)

lauantai 16. joulukuuta 2017

Vuoden Historiateos 2017 ehdokkaat

Historian Ystävien Liiton jäsenenä sain eilen sähköpostitse tiedon Vuoden Historiateos 2017 -ehdokkaista, jotka uudeksi mainitun käytännön mukaan on Historian Ystäväin Liiton hallitus valinnut Liitolle tulleista ehdotuksista. Ehdokkaista yhden voittajan valitsee viisihenkinen raati Lahden historiapäiviin mennessä. En muista kysyttiinkö ehdotuksia jäsenistöltä, mutta ainakin Ihan Oikea Historiantutkija tuttavapiiristäni muisteli pyynnön saaneensa. Mutta oli jättänyt siihen vastaamatta.

Aktivoituneiden ja hallituksen mielestä hyviä olisivat (teoksen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä)
  • Henrik Meinander (s. 1960), Gustaf Mannerheim. Aristokraatti Sarkatakissa, Otava
  • Nils Erik Vilstrand ja Petri Karonen (toim.), Kulkemattomat polut. Mahdollinen Suomen Historia, Gaudeamus
  • Lasse Kangas (s. 1952), Läpi harmaan kiven, kauppaneuvos Samuli Harima 1879-1962, Verbatum
  • John Simon, Mahdoton sota. Kun suomenjuutalaiset taistelivat Natsi-Saksan rinnalla. Siltala
  • Ilari Aalto (s. 1990) ja Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen, Atena
  • Pekka Visuri (s. 1942), Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941, Docendo
  • Martti Häikiö (s. 1949), Suomen leijona. Svinhufvud itsenäisyysmiehenä, Docendo
  • Perttu Immonen, Suomen rahvaan historia, Atena
  • Risto Volanen (s. 1944), Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, Otava
  • Lasse Lehtinen (s. 1947), Tanner. Itsenäisen Suomen mies, Otava
  • Timo Vihavainen (s. 1947), Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Zuravljov, Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot, Docendo
  • Lasse Laaksonen (s. 1968), Viina, hermot ja rangaistukset – Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945, Docendo
Silmään pistävää on naiskirjoittajien näkymättömyys. Ainoat mukana olevat ovat Kulkemattomat polut -kokoelmassa. Itsenäisyyden aikaa ja erityisesti viime sotia käsittelevät kaikki paitsi Aalto&Helkala ja Immonen, jotka kuuluvat myös maisteritason vähemmistöön listalla. Omaksi ilokseni hain julkisesti saatavillla olevat (useimmat Wikipediassa) syntymäajat, jotka eivät olleet ihan niin vinoutuneita kuin tarkistamatta ajattelin.
No, jos vuonna 2018 tulee eteen mahdollisuus niin ryhdistäydyn ja kannustan muitakin tekemään ehdotuksia. Ainakin Kirsi Vainio-Korhosen ensi syksyn kirjan pitäisi käsitellä itsenäisyyttä edeltänyttä aikaa.

Lisäys 16.12.2017 22:28. Asian olikin nostanut Twitteriin jo aamulla Tuomo Lappalainen. Hän sai yllätyksettömästi kommentit "Ei kai näitä teoksia kuitenkaan kirjoittajan sukupuolen perusteella valita. Mitä pois, mitä tilalle?" ja "Jos ne on todettu hyviksi, niin ei siinä ole ongelmaa. Tuskin ehdokkaita on valittu vain sen takia, että kirjoittajat on miehiä."

Tampereelta asiallisemmin:

Munkkiniemen haltijoista

Aloin eilen vihdoin tavata aiemmin löydettyjä juttuja liittyen Munkkiniemen hallintaan. Lainhuudossa Petter Sundille toukokuussa 1725 ei ole mitään epäselvää, mutta aiempien vaiheiden hahmotus tuotti vaikeuksia, joten syytä kirjoittaa auki.
Ote tiluskartasta 1701
Markku Kuisman pitäjänhistoriasta ei ole suuremmin apua, mutta tarjoaa alkupisteen. Kruunun säteritilaksi muunnetun kartanon haltijana oli vuoteen 1698 sotakomissaari Johan Gripenberg, jonka tunnemme jo Hämeenkylän kartanosta. Aatelis-wikin mukaan Gripenberg oli avioitunut vuonna 1698 ja ilmeisesti vaimonsa tarjoamien mahdollisuuksien kautta siirtynyt varsinaisen Ruotsin puolelle.

Tulkitsen henkikirjat 1703, 1706 ja 1708 niin, että Munkkiniemen hallintaoikeus oli rykmentinkirjuri Nils Erssonilla, jolla oli vaimo Ingeborg. Mahdollisesti heidän poikansa oli Lennart/Leonhard Nilsson, joka on erillisellä rivillä henkikirjassa 1708 ja tilan päänä henkikirjassa 1710. Myöhempien oikeusjuttujen perusteella Lennart Nilssonilla ainakin oli virallinen hallintaoikeus.

Nilsson kuoli suuren Pohjan sodan aikana, sillä vaimonsa Elisabet Juliana Bildsten esiintyy leskenä pitäjän käräjillä kesällä 1722. Joko Nilsson tai leskensä on myynyt Munkkiniemen hallinnan eteenpäin ennen rauhaa, elokuussa 1721 (kämnerinoikeus 27.5.1725, raastuvanoikeus 17.11.1725).

Tulkintani lainhuudosta on, että tässä vaiheessa hallinta siirtyi maanmittari Jacob Siptonille. Tämä oli naimisissa Elisabet Juliana Tegelsköldin kanssa ja aatelis-wikin mukaan Sipton kuoli Tukholmassa 1723. Tätä ennen hän oli 19.9.1722 päivätyllä asiakirjalla siirtänyt Munnkiniemen hallinnan kapteeni ja paroni Johan Carl Gustafssonille. Kiitos Lewenhauptin karoliinimatrikkelin tämä nimi yhdistyi aatelissukuun Natt och dag.  Liekö Creutz-suvusta saatu morsian vaikuttanut siihen, että Munkkiniemestä sopi luopua jo 12.8.1723.

Tuolloin hallintaoikeuden sai kelloseppä David Hindrick/Hans Starcke, josta en verkkolähteistä löytänyt muuta tietoa kuin Munkkiniemen Starcken tyttären kasteen maaliskuussa 1724. Tässä ei mainita äidin nimeä, mutta kämnerinoikeudessa 1725 esiintyy Starcken puolesta vaimonsa Christiana Term.

Starcke on se, joka 22.4.1725 tekee kauppakirjan hallintaoikeudesta Petter Sundin kanssa ja Petter pitää sen sitten kuolemaansa asti eli kymmenisen vuotta.

Mutta kuka näistä pykäsi vuonna 1726 arvioidut säterin täydelliset rakennukset?

perjantai 15. joulukuuta 2017

Finna on ihmeellinen asia

Tulipa tässä tietokoneen ääressä mieleen, että joku Turun yliopiston opiskelija kiitti Petter Sundia opinnäytteessään, mutta kukahan se oli? Hakemalla "Sundh, Petter" työ tuli näppärästi esille, mutta kahteen kertaan.

Ensimmäisessä

  • https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/helka.2915324

tietueen loppu viittaa Helkaan, mutta fyysinen kappale kuuluu Reenpää-kokoelmaan ja on täten "KANSALLISKIRJASTOSSA, KÄYTTÖ VAIN ERIKOISLUKUSALISSA". Mutta ei hätiä mitiä sillä yläreunassahan lukee mukavasti
Valitettavasti linkki vaan johtaa kirjautumiseen Helsingin yliopiston palveluun. Siihen ei Helka-kortin tiedot riitä. Pitää olla älykkyyttä ja palata toiseen

  • https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fennica.1074849
tietueeseen, jonka loppu viittaa Fennicaan eli Kansalliskirjaston kansalliskokoelmaan. Johon ilmeisesti Reenpää-kokoelma ei kuulu, joten tämän tietueen mukaan fyysistä kappaletta ei ole ollenkaan. Mutta yläreunan linkki
pelittää ja vie Doriaan. Jään vaan miettimään, että jos Fennicaan voidaan viedä digitoituja kappaleita, joilla ei ole fyysistä vastinetta Fennicassa, niin miksei elektronista kokoelmaa täydennetä kauempaakin? Kuten Åbo Akademista.

Jaa se ylioppilas? Henrik Alanuksella ei ole mitään ilmeistä yhteyttä Sundeihin ja kaukainen sukulaisuussuhde syntyy vasta viisi vuotta myöhemmin solmittavassa avioliitossa. Ehkä Alanus on opettanut Petterin Carl-poikaa ja Petter maksanut niin hyvää palkkaa, että ansaitsi kiitokset? Carl Sund kirjoitti Alanukselle onnittelurunon, jota olen muistaakseni ilkkunut jossain, mutta ilmeisesti en blogissa. Minä kun en runoutta ymmärrä ja vielä vähemmän 1700-luvun akateemista sellaista.


Suomen historian 6 myyttiä

Huhtikuussa kaipailin Suomen historian oikomista kaipaavia myyttejä.  Kuin tästä tilauksesta ilmestyi nyt vuoden lopussa Sirkka Ahosen kirja Suomalaisuuden monet myytit. Kansallinen katse historian kirjoissa. Sen aineistona ovat koulujen oppikirjat.

Ahonen esittää analysoimansa myytit sivulla 11 kaanonina eli "yhteisenä ylpeyden aiheiden listana", jonka kaiku muistuttaa uskontunnustusta.
Me suomalaiset olemme yhtenäinen kansa, jolla on yhteinen tausta ja kertomus. Kohtalomme on ollut ja on oleva muodostaa oma kansallisvaltio, Suomi. Me suomalaiset olemme selviytyjäkansa. Me suomalaiset olemme tasa-arvoisia. Me suomalaiset olemme historiallinen osa Eurooppaa. Suomi on maailmanpolitiikassa rauhanvartija

Sivulla 197 Ahonen on taulukkona esittänyt näiden kuuden myytin merkitystä historiamme kertomuksessa, historiapolitiikassa ja tutkimuksellista tilaa. Yhteinen alkukoti ja Kohtalona kansallisvaltio ovat menettäneet asemaansa, sillä tutkimus ei niitä tue ja ne eivät palvele nykyajan tarpeita.

Selviytyjäkansa ja Vapaa talonpoika - tasa-arvoinen kansa ovat elävä osa historiakulttuuriamme eivätkä ole kärsineet kolhuja tutkimuksesta. Ne myös sopivat poliittiseen kielenkäyttöön.

Olemme osa Eurooppaa nousi opetuksen tärkeäksi teemaksi 1990-luvulla poliittisista syistä. Sama henki valtasi historiantutkimuksen tai ainakin keskiajantutkimuksessa tämä on tunnistettu ja tunnustettu.

Rauhanvartija-myyttiä on rakennettu 1950-luvulta lähtien poliittisista syistä. Se on Ahosen mukaan sivuuttamassa entisen soturikansamyytin, vaikka kertomuksellisuudessa kärsii sankari- ja uhrikuvaston puutteesta.

Kuvat: Smithsonian institute, Janne Karaste/Wikimedia, Chap-books of the eighteenth century,  Peoples of All Nations Vol. 3B. Esthonia to France, The History of the Decline and Fall of the Roman EmpireFlorists' review

torstai 14. joulukuuta 2017

Arpajaisvoittajat Mäntyharjulla

Mäntyharjulta kerrottiin 26.7.1777 (ja Inrikes Tidningar jakoi valtakunnalle 18.8.1777) tiedon pitäjäläisille osuneesta voitosta kuninkaallisissa arpajaisissa.
Jumalanpalveluksen lopuksi 18. toukokuuta Kymin läänin edustajana komissaari Laurell ilmoitti, että vaimo Kerstin Andersdotter ja miehensä, talonpoika Thomas Sigfidsson Vitikainen Toivaan kylästä olivat voittaneet kuninkaallisten arpajaisten 35:nnessä jaossa. Kirkkoherra Zacharias Cygnaeus piti puheen kuninkaan kunniaksi.

Ensilukemalta ajattelin löytäneeni todisteen siitä, että Suomen maaseudulta asti ostettiin Tukholman arpoja. Mutta sitten huomasin sanan "nygifta" ja mieleen tuli myötäjäisarpajaiset. Olisiko kyse niiden voitosta? Kun Kerstinin nimikin mainitaan ensimmäisenä.

Tarkistaakseni tätä kaivoin esille 24.4.1777 julkistetut voittajat ja huomasin kyseessä olleen 61. arvonta. Kerstinin nimeä pitäisi hakea huomattavasti vanhemmista lehdistä. Onneksi keräsin kaikki löytämäni vuosia sitten talteen...

Ensimmäisestä arvonnasta kerrottiin 22.2.1773 ja vuoden lopussa oli 12. arvonta. Tahti on sittemmin kiihtynyt, joten Kerstinin voitto on todennäköisesti vuoden 1775 loppupuolelta. Valitettavasti KB:n digitoinneista (eli todennäköisesti myös kokoelmistaan) puuttuu vuosikerrat 1774-1776 eli arvausta ei pääse tarkistamaan.

Oletettavasti siis samantapaisia juhlallisuuksia oli muidenkin myötäjäisarpajaisvoittojen yhteydessä? Eikä rahaa saanut ennenkuin avioliitto oli solmittu? Kerstin ja Thomas oli vihitty 8.2.1777 eli rahanjakoon meni kolmisen kuukautta.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lisää lakeja ja asetuksia

Eilen istuin iltaa Ihan Oikeiden Historiantutkijoiden kanssa. Keskustelussa vilahtivat digitoidut Ruotsin kauden lait, joilla on siis käytännön merkitystä.

Olisikohan kenelläkään käyttöä näille suuriruhtinaskunnan ajan kokoelmille? Vaikka ei ollut valtiopäiviä niin uusia määräyksiä kyllä saatiin.
Sakregister till Finlands Författningssamling. I. Hänförande sig till Författnings- och Brefsamlingarne från år 1808 till år 1860. 1876
Sakregister till Finlands Författningssamling. II. 1860-1869. 1876
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1808-1812. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1813-1816. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1817-1820. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1821-1824. 1826
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1825-1829. 1831
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1830-1834. 1835
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1835-1838. 1840
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1839. 1841
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1840-1841. 1843
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1842-1844. 1845
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1845-1846. 1847
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1847-1848. 1849
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1849-1850. (Tai, tai) 1851
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1851-1852. 1853
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1853-1855. 1856
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1856-1857. 1862
Samling af Placater, Förordningar, Manifester och Påbud, samt andre Allmänna Handlingar, hwilka i Stor-Furstendömet Finland sedan 1808 års början ifrån trycket utkommit. 1858-1859. 1862