sunnuntai 20. elokuuta 2017

Täydennysosia

1) Venäläiset sairaalarakennukset todellakin ärsyttivät helsinkiläisiä! Löysin niistä edellisten jatkoksi yllänäkyvän esityksen vuoden 1909 Flugsvampenista.

2) Muutama vuosi sitten sain arkistossa eteeni mummoni rintamatunnuksen hakemuspaperit, vaivallisesti. Tuolloin piti aloittaa soitolla puolustusministeriöön. Mutta FB:n sukututkimusryhmässä todettiin kesäkuussa, että "Kansallisarkiston ohjeista ei enää löytynyt ohjetta, jos pyydetään soittamaan puolustusvoimiin jos haluaa saada selville lottana toimineen henkilön rintamapalvelustunnushakemuksen numeron. Onko käytäntö muuttunut?" ja kysyjä vastasi itselleen "Asia selvitetty: Rintamapalvelustunnushakemusten hakukortisto, josta kyseinen diaarinumero selviää, on siirretty Kansallisarkistoon." Portin tekstistä työjärjestys ei selviä eli todennäköisesti edelleen hommassa on pari mutkaa.

3) Museoiden valokuvauskäytännöistä kirjoitin viimeksi toukokuussa. Sittemmin luin lehdestä Museo 2/2017 Laura Boxbergin tekstin, josta ote:
Tekijänoikeuspuoli on jättänyt paljon kävijän harteille.

4) Pari vuotta sitten totesin pitäneeni Santeri Ivalon kirjasta Pietari Särkilahti. Se on nykyään luettavissa ilmaiseksi verkossa.

5) Tartuttuani Teemu Keskisarjan kirjaan Kyynelten kallio, huomasin sivuilla 238-243 tuttuja nimiä: Isak Uhrväderin ja Regina Wittlockin. Heidän tarinaansa sivusin Isakin isää esitellessäni, mutta näköjään siinä oli vielä enemmän väriä ja vaiheita kuin aiemmin lukemassani Sofia Gustafssonin versiossa.

Ja tuttavaltani tuli tieto, että Isak ja Regina vihittiin Tuusulassa 11.4.1731.

6) Linkitin joitakin vuosia sitten Julius Krohnin kirjoihin, joista äskettäin löysin hänen oman mainintansa "Puoleksi leikkiä, puoleksi tieteellistä totta ovat olleet Kertomuksia Suomen historiasta (Kaarle X:n hallituksen loppuun), viisi osaa 1869-80. "

7) Hukkumiskuolemia tilastoidessani jäi monta puolta käsittelemättä. Kuten se, että hukkujia oli suhteellisen usein kerralla suhteellisen monta. Esimerkkinä uutinen Hämäläisestä 17.6.1864:

8) Kevään seminaariin monikulttuurisesta Satakunnasta olisi hyvin sopinut Satakunnan historiaa kirjoittavien Tiina Miettisen ja Ulla Koskisen puheenvuoro, sillä he 1600-luvusta kirjoittaessaan nimenomaan halusivat nostaa esiin ulkomailta tulleita. Maaliskuussa julkaistiin Koskisen blogiteksti Toivotut ja ei-toivotut ulkomaalaiset.

9) Dick Harrisonin kontrafaktuaalista ruotsalaistumista pehmeämpi versio oli Poleemissa 2/2017, jossa oli keksitty mainio juttuidea: poimitaan verkosta kysymys ja yliopisto vastaa. Tuskin vastauksia kuitenkaan linkitettiin kysyjälle?

lauantai 19. elokuuta 2017

Turun linnan vahtimestari Edner ja joukko kivaltereja

Tähdessä 9.7.1867 julkaistiin lista Turun linnan vahtimestareista eli vankien vartionnista vastanneista miehistä. Ajattelin laajentaa sen yhdeksi blogitekstiksi, mutta Kari Salmen Medelplan-sivu ja Dahlströmin kortisto tarjosivat ensimmäisestä miehestä perheineen niin paljon tietoa, että loput jäävät toiseen kertaan.

Tätä listan aloittanutta Olof Edneriä kutsutaan linnan vahtimestariksi vuonna 1726 (TRO s. 1647). Hän oli tuolloin äskettäin nimitetty, sillä SAY:ssä näkyy Tähdelle tuntematon edeltäjänsä Petter Qvidia.

Vuonna 1743 Olof Edner sai ansaita lisärahaa oluenpanolla. Turun Wiikko-Sanomissa 17.8.1822 julkaistun aarretarinan perusteella Edner oli vahtimestarina vielä 1758. Ei enää seuraavana vuonna, jolloin 22-vuotias poikansa Samuel kuoli ruukuntekijän iskun seurauksena. Vuonna 1765 Olof Edner kuoli 74-vuotiaana "eronneena linnan vahtimestarina".

Hän oli siis syntynyt vuoden 1691 tienoilla. Isänsä oli yhden sukuselvityksen mukaan Olof Eriksson Edner, mutta Juha Vuorelan esityksessä pikkutullintarkistaja Olof Eriksson Ednerillä ei ole Olof poikaa. Jos hän perheeseen kuuluu, on äitinsä kautta Juusteen-jälkeläinen eli kaukainen serkkuni.

Hautausmerkintänsä mukaan Olof Edner oli kuollessaan naimaton. Koska hänellä oli ollut vuoden 1737 paikkeilla syntynyt poika, hän oli toki ollut naimisissa ja merkintä tarkoittaa siis leskeyttä. Henkikirjassa 1731 Olofilla on vaimo Elsa ja samana vuonna raastuvanoikeudessa mainitaan vaimonsa Elsa Medelplan. Elsa on on ollut elossa vielä vuonna 1743.

Elsan siskon tai sisarpuolen Annan (Maria Elisabeth?) aviomies oli maakivalteri Petter Ahlström, joka mainitaan Olof Ednerin lankona jo 1726 eli avioliitot on solmittu tätä ennen (TRO s. 1714).

Olof Ednerin vanhoilla päivillään vuonna 1762 antaman todistuksen mukaan Elsan ja Annan äiti oli ollut kolmasti naimisissa ja kaikki aviomiehet olivat olleet "linnankivaltereita". Ensimmäinen näistä oli Starkou, jonka isäkin oli ollut kivalteri. Toinen oli Erik Månsson, jonka tytär Elsa oli. Vaikka Elsa käytti nimeä Medelplan, joka kuului äitnsä kolmannelle aviomiehelle Jacob Medelplanille. Todistuksesta ei käy ilmi kuka Annan isä oli.

Petter Ahlström mainitaan kivalterina 1735, 17371738 ja 1740. Sitten Seilin inspehtoorina 1747 ja samana vuonna kuolleena. Myös vaimonsa on kuollut ja 19-vuotias poika Jacob Ahlström annettiin Harald Alftanin huostaan ja 12-vuotias Petter Fagervikiin Jacob Starckoun luo. Petter ehdittiin merkitä Fagervikin kirkonkirjaan ja vetää yli, ennenkuin holhoojansa kuoli vuonna 1755

Oliko Anna kivalteri Starckoun tytär ja Jacob veljensä? Tai hieman kaukaisempi sukulainen? Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan isänsä mahdollisesti Raaseporin itäisen kihlakunnan kruununvouti (1713), sittemmin lääninrahastonhoitaja Turussa Erik Starckou († 1724). Matti Vallan virkamiesmatrikkelissa Erikille ei ole merkitty vanhempia.

perjantai 18. elokuuta 2017

Tutkimusta keskiajalta 1500-luvulle

Tuulispää 49/1913
Otsikon aikarajauksella enimmäkseen ruotsalaisia opinnäytteitä, uudempia ja vanhempia. Joukossa muutama tuore suomalainen ja myös pari artikkelia.

torstai 17. elokuuta 2017

Skansenilla ajateltua

Tiistai Tukholmassa ja käytin melkein koko ajan Skansenin kiertämiseen. Olen toki kiertänyt ennenkin (2012 ainakin), mutta aina tulee uutta mieleen ja vanhat unohtuvat. Yleisajatus: kohteiden kylteissä saisi olla kartta alkuperäisestä paikasta. Ruotsin maakuntien lokaatiot kun eivät ole aivan kirkkaina päässäni ja tuskin olen ainoa.
Håsjöstapeln - kopio tapulista 1770-luvulta. Sama tekijä rakensi 7 puukirkkoa eli kivikirkkomääräysten kiertäminen ei ollut vain suomalainen juttu, vaikka se sellaisena toisinaan esitetään.

Stenstuga - lähestyin tätä ajatellen "tämän minä tunnen, iso maakellari". Ehei, köyhälistön asumus. Josta unohdin ottaa kuvan.

Delsbogården - kesän tullessa karja vietiin ulkoniityille ja osa porukasta muutti (komeasti koristellusta) pirtistä navettaan!

Moragården - Aitta 1320-luvulta oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Pyhän Henrinkin saarnahuone Kokemäellä.

Finngården - Värmlannin metsäsuomalaisten tila oli saamelaisten ohella ainoa, joka ei ollut tiukka umpipiha. Kyltin mukaan rakennuksista puuttui sauna, talli ja navetta. Yksi neljästä on siis asuinrakennus. Tunnistatko?



Oktorpsgården - Hallantilaistilalla oli juhlakoristelu, jonka kuvaaminen ahtaassa tilassa oli hankalaa. Opas kertoi, että paikalliset puut ovat kieroja ja muualta tuotu rakennuspuusta tehtiin pientä ja matalaa. Minä mietin jälleen kerran koristelujen puutetta Suomen puolella.
Folkets hus - eli työväentalo. Onko yhtään museoitu Suomessa. Polkupyörät hauska säväys.
Skånegården - tilan (oma, ei alueellinen) erikoisuus oli viileä säilytystila, josta puuttui kellariin kuuluva katto. Mistä tuli mielen, etten muista kellareita ulkomuseoista. Milloin ne tulivat talonpoikaistiloilla käyttöön Suomessa?
Hällestadsstapeln - 1730-luvun vau-arkkitehtuuria
Hornborgastugan - uuninpeltiä helpompi ratkaisu?
Seglora kyrkan - Puukirkko vuodelta 1730 rikkaasti koristeltu sisältä, kuten ilmeisesti monet/useimmat puukirkot 1600-luvulla ja 1700-luvun alkupuolella. Käsitys värittömistä reformaation jälkeisistä kirkoista pahasti vääristynyt.
Älvrosgården - aitta 1470-luvulta. Huomattavasti nuorempi kuin (mukamas) Pyhän Henrikin saarnahuone ja paremmassa kunnossa.
Järnhandlarens hus - Ihan oikea jääkaappi 1930-luvulta!

P. S. Se metsäsuomalaisten asuinrakennus oli ensimmäisessä kuvassa, jossa heinäseipäät nojasivat seinään.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Satunnainen sitaatti kirkonkirjan virheestä

Matilda Roslin-Kalliola omaelämänkerrallisesti kirjassaan Viestejä menneiltä sukupolvilta:
Sunnuntai-iltana toukokuun 28. päivänä 1837 näkivät silmäni ensi kerran päivän valon. Olen siis sunnuntailapsi. Mutta sitäkin suosionosoitusta on minun kaikin voimin täytynyt itse puolustaa niinkuin kohta saamme kuulla. Seuraavana sunnuntaina, kesäkuun 4. päivänä tulivat papit iltapäivällä kastekutsuihin. Arkipäivinä ei siihen aikaan tällaisiin hommiin ehditty. Rovasti Gust. Joh. Ingelius suoritti kastetoimituksen ja hänen apulaisensa Otto Reinhold Halen oli kummina. Neiti Anna-Charlotta Bergelin, kirkkoherra Bergelin vainajan tytär, kantoi minut pyhälle kasteelle, jossa sain nimen Matilda Fredriikka. Kummeja oli muuten kahdeksan kappaletta. Vieraat olivat, katsokaas, kaikki "virkaväkeä". 
Isäni oli jo toukokuun keskivaiheilla tehnyt "Porin reisun" ja tuonut hyvää ainetta suunavaukseksi. Täällä kotipitäjässä, Merikarvialla, ei silloin ollut vielä ainoatakaan puotia, kaikki täytyi tuoda Porista. Vieraat olivat kaikki hyvällä tuulella, kun lähtivät, papit eivät suinkaan vähimmin. Isäni itse oli aivan raitis, mikä silloin kotipolton aikoina oli harvinaista, mutta vieraille piti olla tarjottavaa. 
Ristiäisten jälkeisellä viikolla kysyi neiti Karin Bergelin, kummitätini vanhempi sisar, tavatessaan "maisterin" eli apulaispastorin: Muistitkos kirjoittaa lapsen kastekirjaan ja merkitä syntymäpäivän oikein? 
— Ai, en tosiaan muistanutkaan, olin niin väsynyt, kun pääsin kotiin, että menin heti levolle ja nukuin. Mutta kyllä sen nyt teen, kun menen pappilaan. Kiitos, että huomautit!
— Älä nyt vain enää unohda. Ja muistatkos asian niin, ettei tule virhettä?
— Kyllä sen vielä muistan ja teen sen nyt heti, kun menen kansliaan. — 
Muistikos hän nyt? Ei! Hän kyllä kirjoitti nimen oikein ja kaikki kummienkin nimet ovat kastekirjaan merkityt, mutta syntymäpäiväksi on merkitty toukokuun 31 p., joka on ollut keskiviikko. Isäni oli kumminkin piirtänyt Uuden Testamenttinsa kanteen tyttärensä nimikirjaimet ja syntymäpäiväyksen: M. F. 28.V.1837. Ja tämä päiväys on oikea, sillä sen mukaan lapsi on syntynyt sunnuntaina ja kastettaessa ollut kahdeksannella vuorokaudella, niinkuin vanhemmat sanoivat olleenkin. 
Kun myöhemmin eräs kirkkoherroistamme huomautti minulle syntymäpäiväkesteissäni, että kirkonkirjojen mukaan olen kolmea päivää nuorempi, esitin hänelle nämä mainitsemani vastatodistukset huomauttaen lisäksi, että apulaispastori Halen on voinut erehtyä päiväyksessä, koska hänet myöhemmin erotettiin papin virastakin juopumuksen tähden. Saadakseni varmuuden syntymäpäivästäni tiedustelin kerran äidiltäni yksityiskohtia siitä sunnuntai-illasta, jolloin synnyin. Äitini kertoi, että kylän nuoria kalastajia oli iltapäivällä tullut isäni luokse vieraisille. Isäni oli näet hyvin iloluontoinen ja seurahaluinen mies ja siitä syystä suosittu tuttavapiirissään. Nuoret eivät huomanneet ajan kulumista. Kun äitini iltamyöhällä näytti väsyneeltä, sanoivat vieraat: — Mene sinä vaan levolle, se ei meidän juttuamme häiritse. Vihdoin nousi vanhin joukosta, Rönnqvist nimeltään, kehottaen toisiakin lähtemään. Silloin viittasi äitini isää luokseen ja käski hänen mennä vieraitten mukana hakemaan "Jumpin mummoa" luoksemme. Kun mummo tuli klo 10 aikaan, oli lapsi jo syntynyt.

tiistai 15. elokuuta 2017

Porvariksi oton lähteistä Tukholmassa

Sund-tutkimuksen puitteissa ja Tukholman kaupunginarkistossa käydessä minulla oli syytä ja mahdollisuus tutustua kahteen porvariksiottoon Tukholmassa 1700-luvulla. Molemmissa oli kyse Suomessa syntyneestä miehestä, joten ajattelin, että aihe voisi kiinnostaa muitakin.

Ensinnäkin porvariksioton jäljille on melko vaivatonta päästä, jos on ArkivDigital-tilaus tai voi kaupunginarkistossa selata hakemistoa Register öfver borgare i Stockholm 1689-1750. Osin tämän kanssa päällekkäinen on Bevarade burskapshandlingar före 1765, joka on avoimesti verkossa.

Ensiksi mainitusta löysin Petter Sundin poikapuolen, joka otettiin porvariksi isovihan aikana 1719. Jo hakemistosta näin päivämäärän ja varsinainen asiakirja lisäsi tähän vain ilmoitetun syntymäpaikan ja porvaritakaajat.

Paljon parempi tilanne on, jos mies löytyy jälkimmäisestä kortistosta eli porvariksihaun paperit ovat tallella. Niistä (ainakin omassa tapauksessani) löytyy hakijan nimikirjoitus.
Nimimuoto etunimi-sukunimi-patronyymi on aika outo, mutta tässä tapauksessa auttoi vahvistamaan yhdistämistä Helsingistä kadonneeseen mieheen.

Vaiheistaan sain varsin yksityiskohtaista tietoa hakemuksen liitteinä olleista kolmen kauppiaan todistuksista. Keskimmäisenä on helsinkiläisen Gustaf Bockin sukulaispojalle antama paperi. Tukholman arkistosta löytyisi varmaan muidenkin suomalaiskauppiaiden käsialanäytteitä.


maanantai 14. elokuuta 2017

CSI Häme


Hämäläinen 8.4.1859:
Muutamia vuosia sitte oltiin maantien korjauksessa eräänä syyspäivänä ja soraa otettiin niinkuin tavallisesti kuopasta lähellä maantietä. Työväki löysi tässä kääryn, joka aivan tarkasti oli kiini sidottu ja kokoon pantu. Paha mätänemisen löyhkä herätti heissä epäluuloja ja kääry näytettiin paikkakunnan nimismiehelle, joka vierasten miesten läsnä ollessa avasi kääryn, jonka sisällä nähtiin liinaan sievästi kätketty pieni kuollut ruumis. 
Tämä tutkittiin tarkoin saadaksi valistusta suuren rikoksen ilmi tuottamiseksi, jonka tehtyä ruumis pantiin pitäjän ruumishuoneesen ja nimismies lähetti kohta ilmoituksen läänin hallitukselle Hämeenlinnaan lapsen murhasta, pyytäin läänin lääkäriä ruumista tutkimaan ja tavallisen todistuksensa antamaan. Sitä arvattavasti ei taidettu kieltää, mutta lääkärin annettu todistus sisälti ainoasti että, "kuin kysymyksessä oleva kuollut ruumis ei ollut muuta kuin vähäinen kissa, mitään lausetta ei vaadittane josko sikiö oli täysiaikainen ja josko se murhan kautta taikka luonnollisesti oli loppunsa saanut."
(Kuvan ainekset tarjosi RAÄ)