lauantai 16. elokuuta 2008

Itsemurha Huittisissa

Agricolan keskustelufoorumilta huomasin ilmoituksen Riikka Miettisen gradusta Erkki Mikonpojan laiton kuolema. Itsemurha ilmiönä ja rikoksena Lounais-Suomen maaseudulla ja alioikeuksissa 1600-luvun jälkipuoliskolla. (Tampereen yliopisto, 2008).

Otsikko kertoo olennaisen eli Miettinen analysoi ensisijaisesti maaliskuussa 1697 hirttäytyneen Erkki Matinpojan, Vampulan Matkusjoen kylän Paukkion tilan isännän, tapausta. Itsemurhaa seuranneen oikeuskäsittelyn lisäksi Miettinen kuvaa mikrohistoriallisella otteella Erkin elämää (s. 13-34) tavalla, josta talonpoikajuuristoa selvittelevän&esittelevän kannattaa ottaa oppia.

Loppupuolella (s. 93-94) selviää miten perhe selvisi eteenpäin:

Erkin itsemurhasta ja 1690-luvun vaikeuksista huolimatta Paukkion tila pysyi Erkin jälkeläisten hallussa; hänen vanhin poikansa Heikki siirtyi talon isännäksi vanhempien jäädessä syytingille vuonna 1719. Tila oli aina hetkellisesti jonkun Erkin jälkeläisen lesken tai lesken uuden aviomiehen hallussa; suku piti kuitenkin kiinni tilasta ja vuonna 1794 se viimein lunastettiin perintötilaksi. Paukkio säilyi jakamattomana Erkin miespuolisilla jälkeläisillä aina vuoteen 1815 asti; tämänkin jälkeen toinen puolisko säilyi suvun hallussa ainakin vuoteen 1908 asti. Erkkiä vuonna 1696 ja 1697 painanut pelko omaisuuden ja tilan menettämisestä osoittautui siis turhaksi. Hänen lastensa ja lastenlastensa jälkeläiset ja myöhemmät sukupolvet tuskin tietävät tragediasta, joka tapahtui Paukkion pihamaalla 19.3.1697 ja johti ankaran oikeustuomion langettamiseen.

Lähteenä tilan myöhempään historiaan on käytetty Iso-Iivarin talonhaltijaluetteloa, hienoa että on huomattu. Tosin kun Vampula on osa Huittisia eikö olisi voitu viitata myös Suur-Huittisten historian II osan luetteloihin?

Liitteistä löytyy kriittinen kuvaus Tuomiokirjakortistosta ja linkki Kalmbergin karttoihin. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta löytyy näköjään myös Karta öfver Finland (Suomen yleiskartan ensimmäinen laitos vuosilta 1866-1873).

perjantai 15. elokuuta 2008

Tilaustyöstä

Löysin pari kuukautta liian myöhään Anna Mårdin kolumnin kesäkuulta. Hän oli halunnut suvustaan tietoa ulkomailta käsin ja oli lähestynyt maakunta-arkistoa. Odotusaika oli pitkä ja hän kirjoittaa:

"Miksi ihmeessä arkistot eivät palkkaa väkeä näitä selvityksiä tekemään? Niiden hinta riittää taatusti tekijöiden palkkaan, sosiaalikuluihin ja työpisteiden kiinteisiin kustannuksiin.

Isot arkistot sijaitsevat yliopistokaupungeissa, joista luulisi löytyvän ainakin opiskelijoita tietoja hakemaan. Arkistojen kaivelunhan ei tarvitse olla kokopäiväistä, kiinteävirkaista ja ikuista työtä – vaikka voihan sen niinkin järjestää.

Sukuselvitykset ovat tuote, jossa työ on kannattavaa, kotimaista, saastuttamatonta ja vielä kilauttaa voittonsa yhteiseen kassaan. Yhtälö on liian hyvä ollakseen totta. "

Lukuisissa kommenteissa on paljon hyviä pointteja, mutta Mårdin loppuvastauksen perusteella häneltä oli mennyt ohi se, että tilaustutkimusta tekevät Suomessa yksityiset ihmiset (toisinaan yritysten kautta). Luulisi, että Taloussanomien kirjoittaja kannattaisi tällaista yksityisyritteliäisyyttä eikä julkisen talouden laajentamista.

Mård vertasi myös suomalaista tilannetta Britanniaan:"Jos esi-isäni olisi Angus Anderson Aberdeenistä, saisin hänestä kertovat väestönlaskentatiedot internetistä visaa vinguttamalla. Innostuisin varmaan etsimään muitakin muinoisia sukulaisia. ". Hmm... rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta ovat verkkolähteet sitten maksullisia tai (enimmäkseen) maksuttomia niin sukututkimus vaatii muutakin kuin luottokortin. Kansallisarkiston digitaaliarkistostahan Mård saisi (todennäköisesti) esivanhempiensa henkikirjatiedot - vaivautuiko edes hakemaan? Ehei, hän rajoitti sinnikkyytensä 4 kuukauden odotukseen. Toivottavasti sai virheettömän selvityksen.

torstai 14. elokuuta 2008

Henkilöhistoriaa myynnissä

Amerikkalaiset artikkelit toisinaan neuvovat hakemaan sukututkimukselle täytettä Ebay:stä yms. Tuntunut vähän epärelevantilta Suomen ympäristössä ja olen enimmäkseen unohtanut asian. Joskus taisin huuto.net:ssä kokeilla paikkakuntahakua ja sain jonkun postikorttikuvan esille.

Mutta enemmänkin löytyy. Satunnainen haku vei Antikvariaatti Arwopaperin sivuille. He myyvät yksittäisiä dokumentteja, jotka sivuavat niin henkilö- kuin paikallishistoriaakin. Esimerkkejä:
Toisaalta alkuperäiset omistajat olisivat voineet lahjoittaa (yhteen kuuluneet kokonaisuudet) sopivaan arkistoon ja toisaalta hyvä, jos ovat säilyneet tähänkin asti?

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Puhtaaksikirjoitusta

Carneval-keksilaatikon (tai siis sen sisällön) voimilla sai eilen (!) puhtaaksikirjoitettua viime viikon (!) torpparimuistiinpanot. Siis ne josta sain vielä tolkkua.

Ilman sokeria olin sitä ennen kirjoittanut oikeaan tiedostoon muistiin Tuokko-laatikosta löytyneet viitteet kaksinkertaiseen esi-isääni Kalle Simonpoika Souppaaseen. Samassa Tuokko-laatikossa oli myös kortit, joiden viitteillä voi varmistaa Kokemäen Kyttälän kahden talon varhaisten sukupolvien isä-poika –suhteet. Valitettavasti ei vaan riittänyt kummankaan kohdalla SAY:n selvään aukkoon asti.

Muistiin olin kirjannut myös viitteen Kokemäen käräjiin 1689 (mm 18: 34, linkki SSHY:n jäsenille), jossa esiintyi Erich Penssell Haistilasta. Haistila kiinnostaa, mutta muistissa on myös tiedustelu Forumilla Erik Pentzelstiernasta. Vähän samanoloinen nimi, mutta SAY:n mukaan Pentzelstierna vaikutti Kakkulaisissa jo 1680, joten todennäköisesti ei ole sama henkilö kyseessä.

Kirjastosta on lainassa Anu Pylkkäsen kirja Puoli vuodetta, lukot ja avaimet. Nainen ja maalaistalous oikeuskäytännön valossa 1660-1710 (1990). Täytyy skarpata ja lukea kunnolla, kun yksi esimerkkialueistakin osuu Ala-Satakuntaan. Toistaiseksi olen vasta selannut ja löytänyt pari ripettä edellämainittuun Kalle Simonpoika Souppaaseen sekä monia mielenkiintoisen oloisia tuomiokirjapätkiä. Kyllä niissä vaan on sukulaisuussuhteita, vaikka itseäni ei ole onnistanut. Hain eilen SSHY:n jäsensivuille digitoiduista tuomiokirjoista yhden ongelmatilani& -isäntäni Tuokko-viitteet esille ja jutut olivat pelkkää sotilasasiaa.

Pylkkäsen esimerkki sisarosuuksien jakamisesta kiinnitti ensin huomioni kahdella samannimisellä sisarella (s. 175-176, Eurajoen syyskäräjät 1681) . Sukulaisuussuhteista puolestaan selviää:
Vanhemmat (molemmat kuolleet) Påfwel Eskilsson ja Malin Erickzdotter [Iso-Iivarin mukaan Panelian Tynin isäntäpari]
Lapsia:
  • Helga Påfwelsdotter, aviomies Sigfredh Mattsson Paneliasta [Iso-Iivarin mukaan Panelian Tynin isäntäpari]
  • Lisbetha Påfwelsdotter, aviomies Nils Sigfredsson ”ifrån Waimala by och Lappo sochn” [SAY:n pohjalta Vaimalan Karran isäntäpari näyttää sopivalta. Vaimala sittemmin Eurajokea?]
  • Margaretha (den äldre) Påfwelsdotter, aviomies Mårten Jacobsson Paneliasta [SAY:ssa Panelian Heinilä vahva kandidaatti. Iso-Iivarin luettelosta taitaa puuttua 2 sukupolvea välistä?]
  • Britha Påfwelsdotter, aviomies Thomas Nilsson
  • Margaretha (den yngre) Påfwelsdotter
  • Carin Påfwelsdotter, kuollut, elänyt naimisissa Lammaisten kylässä Ulvilassa, poika Bengt Johansson 3-vuotias. [SAY:n perusteella Lammaisten Keskipere on vahva kandidaatti. Isäntä Johan Bengtssonilla vaimo Kaisa vielä 1680, mutta Walborg seuraavana vuonna. ]

tiistai 12. elokuuta 2008

Syksyn kirjauutuuksista

Jussi Katajalaa matkien poimintoja syksyn kirjalistoista:

Sekalaista
  • Simo Heininen: Turun piispat. Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan. Neljäkymmenen piispan pienoiselämäkerrat. Edita
  • Cecilia af Forselles ja Tuija Laine toim.: Kirjakulttuuri kaupungissa 1700-luvulla. SKS
  • Mikko Huhtamies: Maan mitta. Maanmittauksen historia Suomessa 1633–2008. Edita
  • Teemu Keskisarja: Suomen ainoa sarjamurhaaja. 12 murhaa tehneen tarina. Atena (Mainitsin kirjasta jo toukokuussa)
  • Laura Kolbe ja Pekka Puhakka: Helsingin kaupungintalo. Historiaa ja herkkuja. Juhlakirja kaupungintalon 175-vuotisesta historiasta. Otava
  • Jari Niemelä: Talonpoika toimessaan. Suomen maatalouden historia. Tiivis yleisesitys Suomen maatalouden kehityksestä. SKS
  • Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret. Naisten oppineisuuden varhaishistoria. WSOY
  • Unto Salo: Ajan ammoisen oloista. Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Länsi-Suomen esihistoriaa. SKS

Tehdasyhteisöt

  • Inkeri Ahvenisto: Tehdas yhdistää ja erottaa. Verlassa 1880-luvulta 1960-luvulle. Tutkimus tehdasyhdyskunnasta. SKS
  • Kaisu Kortelainen: Penttilän sahayhteisö ja työläisyys. Muistitietotutkimus. Paikalliset ihmiset kertovat sahasta. SKS

Suomen sota

  • Tom Gullberg toim., Nils Erik Forsgård, Joachim Mickwitz: 1808–1809 – Finland och Sverige går skilda vägar. Uutta tulkintaa Suomen ja Ruotsin yhteisestä historiasta. Söderström
  • Jussi T. Lappalainen, Lars Ericson Wolke ja Ali Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Yleisesitys Suomen sodasta. SKS

1900-luvun alku

  • Pertti Haapala, Olli Löytty, Kukku Melkas ja Marko Tikka toim.: Kansa kaikkivaltias. Suurlakko Suomessa 1905. Suurlakon merkityksestä ja kansalaisten kokemuksista. Teos
  • Tuomas Hoppu: Tampereen naiskaarti. Myytit ja todellisuus. Teos naiskaartilaisten kohtalosta. Ajatus
  • Mervi Kaarninen: Punaorvot 1918. Lapset sisällissodan uhreina. Minerva
  • Olli Korjus: Hamina 1918. Selvitys Haminan julmuuksista sisällissodassa. Atena
  • Jukka Kukkonen ja Elina Heikka toim.: Punamustavalkea – 1918 kuvat. Kuvia ja kirjoituksia sisällissodasta. Avain

Kartanokulttuuria

  • Kirsi Vainio-Korhonen: Sophie Creutzin aika. Aateliselämää 1700-luvun Suomessa. Historiaa aatelisperheiden näkökulmasta. SKS
  • Jouni Kuurne: Louhisaaren talousreseptikirja 1770-1850-luvuilta. Ohjeita taloudenpitoon historiasta. SKS
  • Hanna Nurminen toim.: Saaren kartano Mynämäellä. Kartanohistoriaa 1200-luvulta lähtien. SKS
  • Marjut Popelka: Olkkalan kartano. Ihmisiä ja elämää vihtiläisessä herraskartanossa. SKS

maanantai 11. elokuuta 2008

Maksullisuudesta ja maksuttomuudesta

SukuForumilla on taas (vaihteeksi) käyty keskustelua internet-aineistojen maksullisuudesta ja maksuttomuudesta. Kummallista, että hukassa on niinkin yksinkertainen konsepti, että työn tuloksen jakoperusteista päättää joko työn tekijä tai tilaaja - ei yleinen konsensus. Hiski jäi vapaaksi, sillä sen tilaaja (eli SSS) ei ollut ajoissa muuta määritellyt ja (pää)tekijä(t) halusi yleisen tavoitettavuuden. SSHY:n materiaaleista osa on vain jäsenille, koska yhdistys on päättänyt, että näin tehdään ja skannaajat ovat olleet valmiit tuottamaan materiaalia sekä vapaalle että rajoitetulle alueelle.

Samaa keskustelua käydään myös ulkomailla. Dick Eastman purki ajatuksiaan toukokuussa ja kommentoi sitten kommentteja.

Mutta miten sitten suu pannaan, kun kyse ei ole rahasta? Family Search (jonka takana on n.s. Mormonikirkko) on ilmoittanut aikovansa pitää tietokantahakunsa kaikille avoimina, mutta alkuperäisiä kuvia pääsevät (aikaanaan) katsomaan vain ne, jotka ovat itse tehneet indeksointia. Tavallaan reilua, mutta aika suuri "maksu" jos on kiinnostunut vain muutamasta tiedonhippusesta.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Kaikki eivät pysyneet paikallaan

Googlasin jotain aivan muuta, mutta löysin Aina Lähteenojan artikkelin Raumalaisia Östman-sukuja, jossa vilahti tuttu kylä: Kokemäen Haistila. Artikkelin mukaan sen Mikolasta lähti Erik Sipinpojan poika Juhana Erikinpoika Raumalle, jossa hänet tunnetaan Östman-nimisenä porvarina 1730-luvulla. Myös veli Erik päätyi Raumalle, mutta valitsi sukunimen Grönström. Herätti mielenkiinnon, sillä maalaiselämää tulee ajateltuna niin kovin stabiilina.

Lähteenojan mukaan Juhanan ja Erikin veli Henrik Erikinpoika jäi pitämään Mikolaa ainakin vuoteen 1738. Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelo ei tunne häntä eikä isääkään Mikolan isäntänä. Lähteenoja sanoo isä Erikin viljelleen "toista Mikola-nimistä tilaa Kokemäen Haistilan kylässä". Rippikirjassa 1727-1732 on kuitenkin vain yksi sivu Mikolaa, eikä selvää jälkeä Juhanasta. Sitä ei löydy myöskään Mikolan kohdalta SAY:stä 1719-1739.

Lähteenojan viitteistö antaa ymmärtää, että vielä vuonna 1737 Henrik Erikinpoika on ollut isäntä Kokemäen Haistilassa. SAY:n selailulla Henrik Mikola löytyy Haistilan Nikkilän isäntänä 1725 ja tästä eteenpäin nimellä Nikkilä. Edellisessä SAY:ssä taas löytyy Erik Sipinpoika Kerttu-vaimoineen Jaakkolan alta ja Jaakkolan nimellä. Talo on merkitty autioksi 1700 ja seuraavana vuonna on uusi isäntä. Mikolassa taas on isäntänä Jaakko Erikinpoika jo 1694 ja hänellä on jo tuolloin henkikirjaan merkitty (eli yli 16 vuotias) poika. Ilmeisesti samainen Simo ottaa isännyyden 1698. Ovatko palaset kohdallaan?

Lähteenoja on ilmeisesti lähtenyt liikkeelle käräjäpöytäkirjantiedosta, että »bonden Henrik Eriksson ifrån Cumo Haistila» on Juhana Erikinpoika Östmanin veli. Viitteen mukaisesti Lähteenoja on tarkastanut manttaaliluettelon 1738 ja poiminut sieltä Henrik Erikinpojan ja hypännyt sitten vuoteen 1688 ja poiminut Erik Sipinpojan. (SAY:n kokoaja on taas laittanut Erik Sipinpojan Jaakkolaan 1681 alkaen. )

Nykytutkija taas voisi lähteä käräjäpöytäkirjan jälkeen Iso-Iivarin lyömättömään luetteloon, poimia Nikkilästä oikeaan aikaan isännän Henric Ericssonin, todeta, että rippikirjassa miehen nimen ensimmäinen kirjan oli jäänyt hämäävästi piiloon, löytää vielä yhden veljen sekä kaikkien poikien isä Erichin.

Takaisin SAY:hyn ja päästään toteamaan, että Eric Jacobsson oli isännöinyt vuodesta 1680. Edellinen isäntä Jacob Johansson oli varsin varmasti hänen isänsä (isännän vaihtuessa Maria-tyttärestä tulee Maria-sisar). Jacobin kausi on alkanut 1659. SAY todistaa jopa tuomiokirjaviitteellä, että edellinen isäntä Jöns Påhlsson oli Jacobin isä. Jöns on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1635.

Jönsiä edeltää isäntänä Påfwel Thomasson, joka on hyvin voinut olla Jönsin isä. Hänet mainitaan jo vuonna 1604. SAY:ssa samalle riville on merkitty myös Nils Jönsson (1600, 1615) sekä Thomas Persson (1611).

Vanhempia SAY aukeamia on vaikeampi seurata ja niinpä voi hypätä Suvannon henkilötiedostoon, josta sivulta 1417 alkaen löytyy talon Mikkola+Nikkilä isäntiä (hmm... löytyisikö tästä selitys Lähteenojan viittaukseen kahdesta Mikolasta?). Nikkilän ensimmäinen tunnettu isäntä Niilo Juhonpoika ei ollut pitäjän rikkaimpia vuonna 1571, mutta ei kyllä köyhimpiäkään. Omaisuutta tuolloin mm: hevosia 1, härkiä 1, lehmiä - , nuorta karjaa 4-3-1-4 sekä lampaita 5.

Suvannon avustuksella SAY näyttää selkeämmältä. Tila mainitaan autiona 1581. Vuonna 1586 todetaan Henric Nilssonin ottaneen sen viljelykseen edellisenä vuonna. Vuoden 1589 kohdalla todetaan talon olleen autio 9 vuotta ja sen oli ottanut vieljelykseen Thomas Jacobsson ja Simon Thomasson. Vuonna 1593 todetaan etteivät nämä ole mitään maksaneet (?) 1592, 93, 94. Vasta vuodesta 1604 isäntäketju näyttää yhtenäiseltä ja selvältä.

Että tällaista harhailua parin kappaleen lukemisen jälkeen.