lauantai 3. lokakuuta 2009

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 13

Esko Pertolan kirjasta "Se on totta kos sanot" Kaskuja Kokemäeltä (1993) löytyy sivulta 96 pätkä
Harmaasta pirtistä Ylistaron Matomäestä lähti v. 1905 Amerikkaan rento nuori mies Juho Warell. Hän ehti jo täälläkin tuollaisen - "kuin mä hänen sanosin" - rivakan elämän alkuun! Muutamia "yksinpualin" hankittuja ihmisenalkuja oli jo hänen tilillään pari tulossa, kun hän luikahti yli valtameren. Uusilla olinpaikoillaan hän kuitenkin varsin pian vakiintui hyväksi työmieheksi, jopa pomoksi! Joskus kyllä tuli otetuksi viskiä ja tästä seurasi - kuten samoihin aikoihin täältä muutanut Frans Wehka on kirjoittanut - että "kyllä se Jussi monta kertaa saluunan tyhjensi". Vuosisadan vaihteen aikoina "sokkee-Oskari" sepitti laulun silloisesta Ylistaron kylästä ja on siinä yksi värsy omistettu juuri Jussille:

"Veron päälle se Varelin Jussi
maalarille lähti,
ja neljänkymmenen viikon päästä
syntyi se flikka nätti."
Juho Fredrik Warell oli syntynyt 7.11.1875 Ylistaron Mäki-Horellin rengin Johan Isakssonin (s. 21.12.1829 Kullaa) ja Anna Johansdotterin (s. 27.10.1843 Kokemäki) pojaksi. Perhe muutti sitten Ylistaron Ketalaan, jossa Warell sukunimen ottanut isä kuoli vuonna 1892 ja äiti vuonna 1896.

Juho otti passin Amerikkaan 13.5.1905. Väestönlaskennoissa 1910, 1920 ja 1930 hän asuu Minnesotan Duluthissa naimattomana. Anna Rostedtin jäämistöstä Kokemäki-seuran haltuun siirtyneessä valokuvassa hän kuitenkin poseeraa vaimon kanssa valokuvaamossa "The Hoffman Studio, Illinois".

Duluthin Johan F Warell on kuitenkin oikea henkilö, sillä hän ilmoitti kutsuntakortissa vuonna 1917 lähimmäksi sukulaisekseen Paavo Westin samasta kaupungista. Paavo oli syntynyt Kokemäellä 22.6.1892, äitinään Johanin sisko Maria Josefina (s. 12.2.1870) ja isänään Juho Kustaa Fransinpoika Rostedt (s. 23.9.1863 Nakkila). Paavo omaksui Amerikassa uuden sukunimen lisäksi etunimestään muodon Paul, joka näkyy hänen kutsuntakortissaan vuonna 1917. Kortissa on huomautus, että hänet on jonkinlaisesta joutilaisuudesta pidätetty. Paul West kuoli Los Angelesissa 3.2.1963.

Paavo/Paulin isän veli Oskar Vilhelm Rostedt syntyi Kokemäen Vallilassa 18.3.1875 ja otti passin Amerikkaan 20.3.1903. Vuoden 1910 väestönlaskennan aikaan hän oli hiilikaivostyöläinen Wyomingissa.

Lähteet:
Esko Pertola: "Se on totta kos sanot" Kaskuja Kokemäeltä . 1993
Kokemäki rippikirja, 1869-1879 s. 289 , 298, 1881-1890 s. 351, 1891-1900 s. 439
Siirtolaisuusinstituutti - passiluettelo
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Duluth Ward 4, St Louis, Minnesota; Roll T624_725; Page: 9A; Enumeration District: 169; Image: 271.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Duluth, St Louis, Minnesota; Roll T625_858; Page: 6B; Enumeration District: 109; Image: 682.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Duluth, St Louis, Minnesota; Roll 1126; Page: 23B; Enumeration District: 58; Image: 875.0.)
Kokemäki-Seuran valokuvien luettelo
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675463; Draft Board: 3.)
Ancestry.com. California Death Index, 1940-1997 (Place: Los Angeles; Date: 3 Feb 1963; Social Security: 332189706.)
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 332-18-9706;Issue State: Illinois;Issue Date: Before 1951.)

Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: District 6, Carbon, Wyoming; Roll T624_1745; Page: 13B; Enumeration District: 35; Image: 1099.)

Hiski vs. matrikkeli

Hiski kertoo, että Anna Jeremiaantytär (s. ~1845, todennäköisesti 20.9.1845 Kymi, vanhemmat Saksalan kylästä talonpoika Jeremias Ericss ja Lisa Thomasdr.) vei kasteelle Kymin Saksalan kylän Oravan talosta lapset: Johannes (Matts) s. 19.9.1864, Maja Lena s. 20.3.1866 , Emilia s. 12.12.1867, Emilia s. 29.1.1871, Emil s. 30.7.1873, Johan Bernhard s. 29.9.1875 ja Emil s. 23.9.1879. Isänä kaikilla talonpoika Johan Eriksson.

Suomen naisyhdistyksen vuonna 1896 julkaisema matrikkeli Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla taas todistaa:
”s. 20.10.1845, sepäntytär Saksalahdelta Kymin pitäjässä. Naimisissa vuodesta 1862 talonisäntä Juho Oravan kanssa. Kun sahaliike Kotkassa alkoi, huomasi A. J. aikaiseen, mikä etu siitä olisi hänen kotipitäjälleen, jonkatähden hän, kun toiset talonomistajat riensivät työnansioille Kotkaan, kehoitti miestään pysymään kotona ja parantamaan maanviljelystä ja karjanhoitoa. Hänen kehoituksestaan lähetti mies rukiita, maitoa, munia ja kalaa Kotkaan kaupaksi, jota ei kukaan Kymissä vielä silloin ymmärtänyt, vaikka maitokin maksoi 80 p. kannu. Hänen toimestaan alkoi mies myöskin valmistaa ryyniä kaupaksi. Viipurin läänin maanviljelysnäyttelyssä Kymissä 1892 sai hän ensimmäisen palkinnon voista. 1895 valittiin hän vaivaishoidon johtokuntaan.”

Vähän rikkaampi - mutta toivottavasti yhtä totuudenmukainen - kuva naisen elämästä 1800-luvun lopussa.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Suojeluskunnista

Tämä lippu löytyi arkistolaitoksen digitaaliarkistosta polulta Suojeluskuntien lippupiirustuskokoelma > Lippupiirustukset ja niihin liittyvät asiakirjat > Alberga skyddskår (7:1) . Keskellä oleva kuva on selvästi Espoon Leppävaarassa sijaitseva Albergan kartano, joten mistään muusta paikasta ei voi olla kyse.

Listalla on tätä kirjoittaessa 599 nimikettä eli niiden selailu on hieman haastavaa. Vapaasanahaku voi olla tehokkaampi tapa löytää yksittäinen suojeluskunta. Hakusivulla ei sanota miten useammalla sanalla haku toimii - laittaako loogisesti väliin JA vai TAI. Mutta nopealla testauksella alav suojelusk totesin, että JA. Helpottaa muitakin tulevaisuuden hakuja digitaaliarkistossa.

Suojeluskunnan arkistoista oli kysynyt Sukuhakurissa tällä viikolla. Itse olen tutkinut kahden paikkakunnan papereita Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä (joka tuolloin oli vielä Sota-arkisto), mutta toisen vastaajan mukaan arkistoja voi löytää myös maakunta-arkistoista. Ja voi joku olla myös kotiseutuarkiston osana?

Aika tarttua kynään

Kynän kuva Hasse Zetterströmin kirjasta Anna-Clara och Hennes Bröder. En Bok om Barn, piirtänyt Eigil Schwab.

Nyt on sitten lomailtu harrastuksesta pari viikkoa. Kävin katsomassa Rakkautta ja Anarkiaa leffoja. Luin tusinan hömppäromaaneja.

Pitäisi valita uusi kirjaprojekti. Vahvimpana kandidaattina on Tavarantasaajat Österholm ja Sutki, jota työstin elokuun loman alussa kunnes katsoin parhaaksi keskittyä Flachseniusten loppuun saattamiseen. Tulostin tavarantasaajat paperille viime viikolla. Ei hirvittävästi aukkoja, mutta teksti on kirjoitettava kokonaan uudelleen. Että pitäisi sitten aloittaa.

Kävin tällä viikolla Kansallisarkistossa. Ajattelin saavani Tuhlaajatytön vastaanoton, mutta syksyn tultua päivittäiset kävijäluvut olivat nousseet yli sataan eivätkä yhtä koheltajaa kaivanneet.

Kansallisarkiston kirjaston hyllystä sain käsiini Hauhon historia II:n, mutta jäin heti sen jälkeen suustani kiinni enkä ehtinyt kuin avata pari aukeamaa. Anu Lahtisen blogissa ainakin kehuttiin eikä mitään syytä epäillä arviota. Henkilöhakemistoa oli kymmeniä sivuja, mistä jäi positiivinen mielikuva ennen perusteellisempaa tutustumista. (Lisäys julkaisun jälkeen: ilmaus epäonnistunut. Perusteellista tutustumista en ole siis vielä tehnyt. Odotan sen jälkeenkin suhtautuvani positiivisesti kirjaan.)

Kirjaston lehtivalikoimassa oli uusi ruotsalainen lehti Släkt. Tidning för Sveriges släktforskare. Olisi sekin ansainnut paremman tutustumisen. (Olikohan joku vanha julkaisu saanut uuden nimen?) Vantaalaisten Sukuri-lehdessä kerrottiin vierailusta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) nimiarkistoon, jonka kortista selvisi torpan koordinaatit. Tuollainen mahdollisuus ei ole aikaisemmin tullut minulle eteen. Olisi voinut olla käyttöä.

torstai 1. lokakuuta 2009

Turussa saaristo- ja sotahistoriaa

Agricolan tapahtumailmoituksista poimittuna:


Studia Insularis – Åboländska öar och skär
Forum Marinum, auditorium, Slottsgatan 72, Åbo. Fritt inträde.

Torsdag 15.10.2009, kl. 18.00–19.30
- Tapani Tuovinen: Arkeologi om åboländska öar
- Stefan Wessman: Nya rön om 1200-talsvraket vid Egelskär

Torsdag 22.10.2009, kl. 18.00–19.30
- Clara Henriksdotter Puranen: Olla på Högsåra – berättelsen om ett lotshemman
- Leif Lindgren: Bland kanoner, torpare och blommor på Jungfruskär

Torsdag 29.10.2009, kl. 18.00–19.30
- Monica Bäckström: Helsingholm – från skymningsberättelser till nutid
- Malena Torvalds-Westerlund: Tunhamn – fem sekler i utskären

Torsdag 5.11.2009, kl. 18.00–19.30
- Paula Wilson: Bengtskär – fyr, hem och slagfält
- Martin Öhman: Utö – samhället längst ute

Torsdag 11.11.2009, kl. 18.00–19.30
- Agneta Andersson: Från usel till underbar – Jurmo i omvärldens ögon
- Peter Slotte: Benämningar på kringflutna orter

Studia Generalia – Sotavuosien Turku
Turun Historiallisen Yhdistyksen Studia generalia -luentosarja Forum Marinumin auditoriossa tiistaisin 27.10.–8.12.2009 klo 18.00. Vapaa pääsy.

27.10. FL Veikko Laakso: Turun pommitukset, asuntopula ja sen torjuminen

3.11. FT Pirkko Kanervo: Koulut ja yliopistot sodan jaloissa

10.11. Dosentti Kari Teräs: Talouselämän muuttuminen sotataloudeksi Turussa

17.11. Everstiluutnantti Pertti Huttunen: Saksalaisten Pikku-Berliini ja liittoutuneiden valvontakomission toiminta Turussa

24.11. Dosentti Rauno Lahtinen: Turku ja sota ympäristöhistorian näkökulmasta

1.12. Tutkija Mikko Meronen: Turku ja sota-ajan liikenne

8.12. Tutkija Jenni Kirves: Ehjän Suomen rikkinäiset rakentajat – henkiin jääneiden taakka

Taiteilijoita ulkomailla

Jokin aika sitten mainitsemani Augusta Granberg osui silmiin Åbo Postenin listatessa 13.3.1875 ulkomailla olleita taiteilijoita. Roomassa Walter Runeberg, Johan Takanen, R. Stigell, J. E. Stenberg ja Aline Forsman; Pariisissa A. v. Becker, B. Lindholm, A. Liljelund, Ida Silfwerberg ja Hilda Granstedt; Münchenissä opiskeli R. W. Åkerblom litografiaa ja Tukholmassa Augusta Granberg, Amanda Kjellberg ja Maria Eriksson. Eveliina Särkelä kouluttautui kuvanveistossa Kööpenhaminassa.

Granberg, Kjellberg ja Eriksson eivät ole päässeet kuvataiteilijoiden verkkomatrikkeliin. Kjellberg oli saanut rahoitusta Tukholmaan lähtöä varten jo 2 vuotta aiemmin. Eriksson mainitaan samassa uutisessa nauttimassa apurahaa taideyhdistyksen piirustuskoulussa (Helsingfors Dagblad 11.3.1873). Xylograafi Maria Eriksson sai 1200 markan apurahan senaatilta omaa opiskelumatkustustaan varten. (Finlands Allmänna Tidning 24.10.1874).

Kjellbergistä löytyy useita mainintoja sanomalehdistä. Hän oli kotoisin Turusta niinkuin Granberg (Finlands Allmänna Tidning 30.7.1873), sai heikon kriitikin nuorta naista esittävästä kuvasta (Finlands Allmänna Tidning 7.7.1870), uskalsi kuitenkin tuoda toisen näytille (Finlands Allmänna Tidning 16.5.1871), maalasi etnograafisen näyttelyn mallinuken käsiä (Åbo Posten 29.6.1876), esitteli taulunsa, jossa aiheena nainen lieden ääressä (Finlands Allmänna Tidning 24.11.1876), myi jonkun taulun Föreningen för nordisk konst -yhdistykselle (Finlands Allmänna Tidning 8.4.1878), jne.

Mutta en löytänyt mitään hänen kuolemastaan, joka verkkosivun mukaan on tapahtunut jo vuonna 1879. Samaisen sivun mukaan hänen maalauksensa Kristus ristillä on Pihlajaveden kirkossa Keuruulla. Amanda Kjellberg oli syntynyt vuonna 1835 eli lähes varmasti Hiskistä poimittava Turun ruotsalaisessa seurakunnassa kastettu, 3.12.1835 syntynyt Amanda Sofia, vanhemmat Gustaf Daniel Kjellberg ja 26-vuotias Marg: Hel: Kekoni.

Maria Erikssonista löytyy myös muutamia mainintoja Tukholmaan lähdön jälkeen. Hän palasi Tukholmasta Helsinkiin ja vastaanotti tilauksia (Hufvudstadsbladet 4.9.1878). Häneltä tilattiin matrikkeliin kuva B. Lindholmin taulusta (Åbo Posten 13.03.1878). Kuvataideyhdistyksen matrikkelissa oli 2 hänen tekemäänsä kuvaa (Åbo Underrättelser 28.11.1878). Asui Bernhardinkatu 7:ssä (Hufvudstadsbladet 14.9.1880). Oli xylografian opettaja Helsingin taidekoulussa (Morgonbladet 7.5.1880).

Mitäkö on xylografia? Puukaiverrukseen perustuvan painokuvan tekemistä.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Muistelmia muinoisesta papista

Suometar 21.10.1859: "Näin kertoi minulle vanha äijä. Iitissä oli liki 100 vuotta siite Bonsdorff-niminen rovasti. Häneltä yhtenä päivänä tuli 18-vuotinen talonpojan poika pyytämään papinkirjaa, ilmoittaen olevan itsellänsä aikomus mennä kouluun papiksi lukeaksensa. "Parasta olisi", arveli pojalle rovasti, "että palaat kotiisi ja paimennat isäsi porsaita kuin että tingit ihmis-sieluja paimentamaan"! Nämä kovat sanat eivät poikaa hämmästyttäneet vaan hän vastasi tyrmistyneenä: "elkää, herra rovasti, huoliko. Vielä minusta tulee yhtä hyvä rovasti kuin teki olette"!

Tämä jyrkkä vastaus lienee sen vaikuttanut että rovasti otti pojan tykönsä ja antoi lastensa opettajan häntäki opettaa lukemaan ja kirjoittamaan omain poikainsa rinnalla, joita sitte välillä sai palvella. Opittuansa pappilassa ruotsinkieltäki, hän meni Loviisan kouluun, luki ahkerasti ja pääsi hyvin vähässä ajassa papiksi. Hollolan pitäjässä oltuansa ensin kirkkoherran ja sitte pitäjän apulaisena, hän viimein vanhoillansa pääsi syntymäpitäjäänsä Iittiin kirkkoherraksi, niinkuin oli kouluun aikovana ennustanutki. Hänen liikanimensä oli Lönneström."

[Bondsdorff-nimistä kirkkoherraa ei Iitin pappisluettelo tunne, mutta David Lönneström löytyy. Yo-matrikkeli tietää hänet talollisen pojaksi Padasjoelta, oli Hollolassa kirkkoherran apulainen vuonna 1773, pitäjänapulainen 1781 ja varapastori 1787. Iitin kirkkoherrana vuodesta 1818, kunnes kuoli 8.4.1819. Vähän täydellisemmät elämänkertatiedot täällä. Jatketaan tarinaa.]

Suometar 28.10.1859:"Lönneström oli niinkutsutuita "vanhan kansan pappia": tieteitä hän ei paljo taitanut, vaan Jumalan sanan hän tunsi, oli uskollinen ja harras virkansa toimessa sekä vankka saarnaaja. Mutta kahta hän ei ikänään oppinut: ruotsia muka puhtaasti puhumaan ja aatelismiehiä suvaitsemaan. Oikein hän vainosi niitä aatelis-upsieria, jotka "Anjala-liittolaisina" olivat tahtoneet kuninkaansa pettää ja isänmaansa venäläiselle myödä. Niitä hän säälimättä soimasi ja sätti, sattuipa seuroissa tahi aina saarnastuolissaki heitä näkemään.

Näitä "Anjalaisia" asui silloin Hollolassa yksi överstluutnantti Tandefelt, joka ainoastaan kuninkaansa armosta oli saanut päänsä pitää. Sattuessa kerran Lönneströmin saarnavuorolla kirkkoon oli hän saanut kuulla niin korvat täyteensä että teki siitä oikeuden asian. Vielä kihlakunnassaki Lönneström koki näyttää toteen, että överstluutnantti oli isänmaan pettäjä, Jumalan ja ihmisen lain rikkoja. Viimein tuskissansa överstluutnantti rukoili luvallista kihlakunnanoikeutta, ett'ei kuultelisi tuommoisen miehen puheita, jolla ei ollut häpyä eikä päätä. Siihen Lönneström heti pisti, ett'ei hänen tarvinnutkaan hävetä, kuin ei ollut mitään hävettävää työtä tehnyt niinkuin överstluutnantti, joka oli kuninkaansa pettänyt, ja toisekseen sanoi itsellänsä olevan paremman pään kuin herra överstluutnantilla.

Vaan tämäkös kysymys pään paremmuudesta niin kipeästi koski överstluutnanttiin, että käski papin "huutia tietämään" ja takimmaiseen h-ttiin mennä, ähkyen kysymystä, miten tuhmalla papilla voisi olla parempi pää kuin vapaasukuisella aatelismiehellä? Vaan sitä ei L-m hämmästynyt mutta sanoi: "minun pääni on Jumalalta, vaan herra överstluutnantin pää on ihmisen lahja, koska hän nyt olisi päättömänä, jos ei kuningas olisi häntä mestauspaikalla armahtanut". Lönneström sai kuitenki saarnastansa 300 talaria sakkoa, vaan kuin ei siitä muutoin päässyt, kävi itse kuninkaan puheilla, joka maksoi omasta kukkarostansa sakon vaan kielsi Lönneströmin koskaan enää semmoisia saarnoja pitämästä."

[Wikipedian mukaan "Anjalan liittoon osallistuneet upseerit pidätettiin 1789. Liikkalan nootin allekirjoittajat ja kymmeniä muita Anjalan liiton miehiä tuomittiin kuolemaan sodan aikana ja sen jälkeen. Silti ainoastaan Johan Henrik Hästesko todella teloitettiin. "]

Suometar 4.11.1859: "Lönneström ei myöskään säästänyt seurakuntalaistensa, erittäinki herrasväen turhamaisuutta vaatetuksessa ja muussa koreilemisessa. Niin sai hän kerran saarnastuolissa kuuluttaa, että yksi kapteini Hollolassa oli kadottanut "kalossinsa". Kuulutuksen täydellisesti luettua, L-m piti seurakunnalle seuraavan puheen: "vaan hyvä Hollolan miehet! Te ette mahda tietää, mitä nämä "kalposit" ovatkaan? Joo, kalopsit ovat semmoiset kengät, joita pidetään kenkien päällä. Mutta, rakkaat sanankuulijat! kellä on kengät kenkien päällä, sill' on velkaa velan päällä, kaksi äyrimaata äyrimaan päällä". Yli Suomen lienee se selitys tunnettu, jonka hän samote saarnastuolista antoi kadonneeksi kuulutetusta "ridikyylistä", että se muka on vallasnaisten käsivarressa kannettava "pilkka-pussi"."

[Satakunnan museon sivun mukaan "Kalossin (ransk. Galoche) perusmalli kehitettiin Ranskassa jo 1400-luvulla, mutta kumikalossi syntyi vasta 1800-luvun puolivälissä."]

Suometar 18.11.1859: "Iitin kirkkoherrana ollessa oli Lönneström v. 1812 pitäjälle joulupitoihin kutsuttu ja jäi sinne yöksi. Samaan taloon oli illalla tullut kaksi, 1808 vuoden sodassa olleita Suomen upsieria, jotka olivat matkalle Venäelle sotimaan Venäen sotajoukossa Napoleonia vastaan. Nämä upsierit pantiin maata samaan huoneeseen kuin pitäjän kirkkoherra. Aamulla herättyänsä tahtoivat upsierit puhutella Lönneströmiä ja kysyivät puheen aluksi: "kenen kuva se on, joka riippuu seinällä kirkkoherran vuoteen kohdalla?" Kyllä L-m tiesi, kenen kuva se oli, vaan hän sai ei tietävänsä, ennenkuin nousee vuoteeltansa ja katsoo. Sen tehtyänsä hän lausui: "vai sinun kuvasi, sinä Napoleon veikko siinä riippuu! Ohoh! näyt olevan vielä yhtä aamutorkku kuin minäki olen. Vaan saapas nähdä, jos et sinä kuitenkaan taida opettaa meidän Suomen jäniksiä tanssimaan hypykkää!""

[Kustaan sodan jälkeisessä kiitosjumalanpalveluksessa Hollolassa Lönneström sanottiin todenneen Ruotsin armeijasta "ne syötiläiset juoksivat kasakseen, kuin näkivät vihollisen, niin kuin jänixet". Juttu meni hovioikeuteen asti. H. Råbergh: Politiska trakasserier med präster under och efter 1788-90 års krig. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran pöytäkirjat liitteineen V. 1904-1905. 1908 s. 255-258]

Suometar 25.11.1859: "Lönneström ei rakastanut itse eikä suonut muidenkaan rakastavan turhaa ylellisyyttä nautinnoissa ja tavoissa. Historia ei mainitse, jos hän poltti tupakkiakaan, vaan varma on, että jos hän polttiki, niin se oli "nurkan-takaisia", oman pellon kasvaimia. Mutta hänellä oli poika, joka kävi Porvoon lukiossa ja oli opin-teillä oppinut sekä jo nuorena polttamaan tupakkia että myös halveksimaan kotimaan kasvattimia. Hän tiesiki olevansa Iitin rikkaan rovastin poika ja semmoisena tunsi hän velvollisuutensa olevan auttamaan kauppaliikettä ja teollisuutta, jonkatähden hän poltti puodista ostettua "kartuussi"-tupakkia ja säilytti tätä kallista tavaraa sahviani-kukkarossa. Vaan kuin hän tiesi vanhalta isältänsä puuttuvan ymmärrystä käsittämään näitä sivistyksen tarpeita ja hän oli helläluontoinen pahoittamaan isänsä mieltä, hän salaa löyhkyytti sivistyneitä savujansa eikä edes sallinut isänsä nähdä sitä kaunista ja pulskaa sahviani-kukkaroa.

Vaan seuraavasta sattumuksesta menivät pojan kauniit lapselliset tarkoitukset turhaan ja asia tuli ukolle ilmi. Kerran tullessa Porvoosta jouluksi kotia poika oli pudottanut viimeisellä hollivälillä Iitin kirkolle tullessa sekä kukkaron että tupakit tielle. Tästä hukasta teki poika ilmoituksen kuulutettavaksi saarnastuolista seuraavana pyhänä, jolloin oli sanottu ett'ei ukko Lönneström aikonut edes mennä kirkkoonkaan. Mutta ukkopa meni ja vielä saarnasiki sinä pyhänä. Viimein tuli poikansa kuulutus ilmoitettavaksi ja ukko luki: "viime perjantaina putosi viimeisellä hollivälillä yksi kaunis sahviani-kukkaro täynnä kartuusi-tupakkia: se hyvä ihminen"... siihen taukosi ukko ja hämmästyneenä tahtoi nähdä, kuka Iittiläinen näin tavattomia aineita viljeli. Nähtyänsä kuulutuksen alla oman poikansa nimen, ukko jatkoi: "se hyvä ihminen, joka tämän kukkaron tupakkinensa löytää, saapi - ne pitää!"""

tiistai 29. syyskuuta 2009

Särkelä, tytär ja isä

Eveliina Särkelä vilahti tekstissä Taiteilijat ulkomailla (Julkaisun jälkeinen huomautus: tekstit ovat väärässä järjestyksessä, Taiteilijat ulkomailla tuli blogissa tämän tekstin jälkeen). Matrikkeli Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla kertoo:

"Särkelä, Maria Evelina s. 19.1.1847 Vaasassa, jossa hänen isänsä Antti Särkelä oli kelloseppänä; äidin nimi oli Elisabet. Erinomainen kätevyys vallitsi koko perheessä ja E. S. alkoi jo aikaiseen harjoittaa kaavailua ja puuveistoa. Ensimmäisen opetuksensa sai hän Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja työskenneltyään sitten V. Runeberg’in johdolla, matkusti hän Kööpenhaminaan, jossa hän sai opetusta kuvanveistäjä A. V. Saabyen johdolla. 1878 pani hän Helsingissä näytteille pari rintakuvaa sekä teoksen ”Tyttö mansikkatuokkosineen”, joista hän myöhemmin sai taideyhdistyksen toisen palkinnon. 1880 opiskeli hän Berliinissä, mutta on siitä asti oleskellut kotimaassa. Hänen parhaimpana teoksessaan pidetään sitä korkokuvaa, jonka hän on tehnyt Topelius’en ”Koivu ja tähti” nimisen sadun mukaan."

Turun Sanomissa kerrottiin 22.3.2004 Marian isän syntymän 150-vuotisjuhlista. Tekstin mukaan Antti Särkelä oli syntynyt Himangalla 17.3.1804. Hänestä tuli itseoppinut hienomekaanikko ja taskukellojen korjaaja. Ja koko maan julkkis Topeliuksen kirjoittaman henkilöjutun myötä (Helsingfors Tidningar 6.12.1843). Särkelä sai vuonna 1844 luvan Vaasassa kellojen tekemiseen (Helsingfors Tidningar 10.4.1844 ). Valikoimaan kuului kolme vuotta myöhemmin elektromagneettisia induktioaparaatteja (Helsingfors Tidningar 6.2.1847).

Sekä isä että tytär ovat mukana Kansallisbiografiassa. Tähän lisätty 9.9.2011 kuva Antti Särkelästä lehdestä Maiden ja merien takaa no 12 /1865.

Yleiskarttoja

Pastellivärein maalattu kartta Kymin piirikunnasta löytyy Arkistolaitoksen digitaaliarkiston otsakkeen Yleiskartat alta (Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat (kokoelma) > Yleiskartat ). Vakan puolelle siirtyminen ei muuta asiaa informatiivisemmaksi, kyseessä ovat yleiskartat.

Joiden joukossa on myös muun muassa Viipurin, Savonlinnan, Sortavalan ja Käkisalmen asemakartat sekä julkisivupiirroksia Haminasta, Käkisalmesta, Viipurista ja Savonlinnasta. Nämä osunevat vapaatekstihakuun eli löytävät käyttäjänsä.

Mutta ylläolevan tapaiset piirin/piirikunnan kartat eivät (tietenkään) löydy niiden alueille kuuluvien paikkakuntien nimillä. Voisivat kuitenkin olla nättejä koristuksia esim. sukujulkaisussa. Kertonevat myös aikansa liikenneyhteyksistä yms.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Avoimia ovia perjantaina ja lauantaina


Iso ilmoitus Hesarissa kertoi ensi lauantaina ministeriöissä olevan avoimet ovet. On näköjään muutama kohde jonotettavaksi.

Valtiohallinnon 200-vuotisjuhlan merkeissä voi myös perjantaina käydä Museovirastossa (jonne voi toki tarvittaessa poiketa muutenkin). Juhlan kunniaksi on perjantaina vapaa pääsy Suomen kansallismuseoon, Kulttuurien museoon, Suomen merimuseoon, Cygnaeuksen galleriaan, Hvitträskiin, Suomenlinna-museoon sekä Hämeen linnaan ja Olavinlinnaan.

Aleksis Kiven maisemissa

Lauantaina olin "kesän" viimeisellä bussiretkellä, joka kiersi Aleksis Kiven elämän paikkoja. Olisi voinut olla paremmin organisoitu, mutta ei mennyt ihan hukkaan. Sillä en aamulla Helsingistä lähtiessä tiennyt Kiven asuneen vuosia Siuntiossa. Opastus oli sisällöltään niin sekavaa, että sain oleelliset asiat tietooni surffaamalla paikan päällä kännykällä Siuntion matkailusivuille.

Kyseiset matkailusivutkin kaipaisivat kyllä päivitystä. Siellä todetaan että "Fanjunkarsin uudelleenrakentamiseksi on perustettu säätiö kesällä 2002. " Asiat ovat edistyneet ja uudisrakennus seisoo paikallaan museohuoneineen. Useat ryhmästä kommentoivat "ei tää voi olla torppa kun tää on näin iso". Niinkuin asuinrakennuksen koolla olisi merkitystä siinä asiassa. Ja sitten sekoitettiin asioita lisää sanomalla, että Charlotta Lönnqvist oli "perinyt" torpan isältään.

Rakennuksen koosta heräsi kysymys siellä asuneiden määrästä. Se onkin vähän haastavampi selvitettävä, sillä henkikirjojen mukaan Kivi(kään) ei asunut Lotan taloudessa vuosina 1865 ja 1870. Elämänsä lopussa Kivi oli Nurmijärven kunnan vastuulla eli ei ilmeisesti koskaan ollut ottanut muuttokirjaa? Jollei olisi kirjemateriaalia emme tietäisi missä asui ja milloin?

Nurmijärven synnyinmökillä teki suurimman vaikutuksen Aleksin ja Emanuelin kalliokirjoitukset, jotka bongasin ihan itse. Tai siis Emanuelin, Aleksin nimen löytämiseksi sain vihjeen oppaalta.

Tuusulan kuolinmökki oli pieni. Ja olin unohtanut (vai en koskaan kuullutkaan), että sinne murhattiin Aleksin veli vaimoineen.

Lopetimme Kiven haudalle, jonne laskettiin ruusukimppu kuten oli aamun aloitukseksi laskettu Kiven patsaalle Helsingissä. Hautausmaalla ryhmäämme huomiota kiinnittänyt rouva, joka odotti häiden alkamista, kertoi minulle isoäitinsä äidin (?) olleen järjestämässä Kiven hautajaisia.

Kiven Taiteilijaelämän vaiheet eivät tehneet minuun suurempaa vaikutusta. Seitsemän veljestäkin on edelleen lukematta. Tuoreen kirjan Kotiläksyjä koulunsa käyneille mukaan se on pikaluettuna "orvot veljekset häiriökäyttäytyvät minkä ehtivät, muun muassa polttavat saunan. Romaanin lopuksi he kuitenkin kunnostautuvat ja oppivat jopa lukemaan."(s. 23)

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Naapurimaasta poimittua

Nättidningen Svensk Historia johdatti minut Svenska Dagsbladetin juttuun, jonka kautta löytyi muutama ruotsalainen blogiteksti. Steve Lando (jonka blogista nappasin postimerkkien kuvat) ihmettelee (kanssani) miksi vuoden 1809 juhlamerkissä kielinä on ruotsi ja ENGLANTI. Ilmeisesti meidän pitäisi alkaa puhua suomea pohjoismaisissa tilaisuuksissa, ruotsalaiset luulevat meidän jo vaihtaneen kotikielemme? Toinen asia on sitten postimerkin tekstin sisältö. Erosimme kahdeksi maaksi = ja aurinko nousi pimeyden ylle?

Muiden verkkosivujen mukaan kieli on englanti, sillä merkkiä pitäisi ymmärtää ulkomaillakin. Tekstin on valinnut ja kevyesti muokannut Mark Levengood, lähteenä August Strindbergin runo Sångare. Ja koko juttu oli siis uutinen maaliskuussa, mutta satuinpahan huomaamaan vasta nyt.

Tobias Ljungvall taas intoutui edellä mainitusta SvD:n artikkelista muistelemaan Konni Zilliacusta, josta en ollut koskaan kuullut. Björn Nilssonin blogissa oli enemmänkin Suomen historiasta.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Kirjasta Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana under Hans majestäts senaste resa uti Stor-Furstendömet Finland om sommarn år 1819