lauantai 31. toukokuuta 2014

Lainaushistoriasta ja muutakin kirjastoista

Pääkaupunkiseudun kirjasto tarjoaa mahdollisuuden kerätä muistiin lainaushistoriaansa. Olen hyödyntänyt tätä lokakuusta 2007 ja lista on kasvanut niin isoksi, ettei se HelMet-systeemin muutosten jälkeen enää ollut käyttökelpoinen. Niinpä käsityönä kopioin sen toisaalle ja räpeltämisen yhteydessä mietin listaa lähteenä.

Tutkija menisi totaalisesti metsään, jos tulkitsisi kaikki lainaukset luetuiksi ja omaksutuiksi. Monet ovat saaneet osakseen vain vilauksen. Sisäpiirin tiedollani oli listasta helppo havaita viimeisten kirjahankkeiden aktiivisempia vaiheita ja vähän muitakin syklejä. Ulkopuoliselle haastavampaa.

Yleisemmin listasta tuli esiin digitaalisten lähteiden haasteita. Alkupuolella monen lainauksen kohdalla oli teksti "Tietue b1241904 ei ole saatavilla." Eli kirja on poistettu kirjastosta. Mahdollisesti jostain systeemistä numerolla voisi vielä saada kirjan tiedot ulos, mutta minulle tieto on hukassa eikä kirjaakaan saisi enää kirjastosta lainattua. Tässä olisi ehkä ainesta syvälliseen ajatukseen.

Heino Aspelinin piirros Tuulispää 20/1909
Ja KDK-hankkeesta tehtyjä tutkimuksia ja opinnäytteitä.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Toukokuun loppupuolisko

16.5.
17.5.
  •  Kuva eiliseltä. Elävän kuvan museossa ekaa kertaa, museoviikon houkuttelemana. Yllätti isolla koollaan.
19.5.
20.5
 21.5.
  • Tutkija @Kaupunginmuseo lähetti hyvän vastauksen @KMuseolta -tiedusteluun. Mutta ulkoistuskynnystä on ylläpidettävä, vain tekemällä oppii.
  • Strange Museums You Must Visit
22.5.
  • Presis (pdf) museoiden kuva-avauksista. Henkka tuntuu kovin tutulta hahmolta.
23.5.
25.5.
26.5.
 27.5.
28.5.
29.5.
  • Hesarissa haikaillaan polkupyörien rekisteröintiä. Muistista pulahti 80-l pyörän runkoon kaiverrettu numero. Poliisi? Koulun pihalla?
Hannele Lehtonen: No nyt kun sanoit, mäkin muistan. Mutta mikä numero sinne pyörän runkoon kaiverrettiin? Oliko olemassa joku pyöränumero rekisteri?
Mari Jalava: meillä ainakin poliisi kaiverrutti henkilötunnuksen pyörään joskus aikanaan.
Hannele Lehtonen: Niin minäkin mietin, että se ois ollut henk.tunnus, mutta nykymaailmassa tuntuu jotenkin oudolta...
Tuire Leppänen: Ainakin mun yli 10 vuotta vanhaan pyörään on kaiverrettu joku numero varkauden varalle.
  • Leffa Noah nähty. Taisi @HauntingLetters varottaa ja olihan siinä aika monta paskaa kohtaa. Seuraavaksi YSL ja vanhentuvat sarjaliput loppu! 
30.5.

Piirrettyä historiaa

Vapriikissa käydessäni huomasin museokaupassa paksun sarjakuva-albumin, joka näytti käsittelevän paikallishistoriaa. Laitoin nimekkeen muistiin ja ilokseni Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki hankittiin sittemmin pääkaupunkiseudun kirjastojen valikoimiin, joista sain sen lainaksi.

Takalon kirja käsittelee Tampereella vastoin monien aikomuksia säilynyttä puutalokorttelia. Kirjan facebook-sivun mukaan kyseessä on "sarjakuvaromaani", mikä tuntuu erikoiselta sanalta kun pohjana on selvää faktaa. Kirjassa on jonkin verran kaukaisempaa historiaa, mutta jos on Tampereen peruskirjallisuuden lukenut (toisin kuin minä), siinä tuskin on uusia oivalluksia kaupunkikuvan kehityksestä.

Esipuheen mukaan Takalo "ei ole tutkija eikä historioitsija". Kirjan varsinainen arvo on korttelin suojeluprosessin esittely. Suojelua ajaneiden näkökulmasta. Keskellä kirjaa oli oudon pitkä pätkä tavaroiden määrästä ja kierrättämisestä, mutta mieleen ei jäänyt pohdintaa korjausfilosofiasta. Tärkeää oli säilyttää ulkoseinät ja luoda uusi yhteisö? (Kuva ote pressikuvasta)

Sarjakuvaformaatti viehätti jälleen. Se sopi hyvin menneiden maisemien kuvaamiseen. Historia saatiin kuvattua narratiivisesti irtonaisilla lauseillakin. Kirja on onnistunut korttelihistoriikki eli talohistoriikin luonnollinen laajennus.
Kaikki piirretty ei ole lapsille suunnattua. Eli hieman metsään meni Hesarissa japanilaisanimaatiolle Tuuli nousee merkitty pallukka "Lapsille". Elokuva nimittäin kertoo 1930-luvulla toimineesta japanilaisesta lentokonesuunnittelijasta ja tämän tuberkuloosia sairastavasta rakkaasta. (Jälkimmäinen arvostelun mukaan fiktiota.) Animaatiolla saatiin näytettyä menneisyyden lentokonemalleja sekä iso maanjäristys ja sen jälkeinen tulipalo, joiden toteuttaminen näytellyssä elokuvassa olisi ollut työläämpää. Luulisin.

torstai 29. toukokuuta 2014

Mihin kouluopetus on oikein menossa?

Kaksi päivää sitten julkaistiin Suomen Kulttuurirahaston sivuilla tiedote, joka paljasti kauhistavan tilanteen. Kilpailun nimissä on koululaitokseen tuotu hanke, jossa "peruskoulun 7.-9.-luokkalaiset ja lukiolaiset pääsivät tutkimaan historiaa omassa lähiympäristössään." Siis TUTKIMAAN! Lienee selvää, etteivät nämä koululaiset ole nauttineet päivääkään historian tutkimuksen yliopisto-opetusta ja heitä KANNUSTETAAN TUTKIMAAN. Lopputuloksena oli
kymmeniä tutkielmia mitä erilaisimmista aiheista. Tutkielmissa käsiteltiin mm. lapsuudessa, koulunkäynnissä ja nuorten vapaa-ajan vietossa tapahtuneita muutoksia, siirtolaisiksi lähteneiden sukulaisten elämää sekä sotavuosia.
Vuosi sitten havaitsin, että tätä kouluttamattomien kannustusta oli ihka ensimmäisessä historian koulukirjassani ja tosiasia on, että minut päästettiin lukiossa tekemään historiaprojektia, jossa kirjoitin parini kanssa muutaman sivun raportin. Mutta tämän jälkeen on kulunut 90-luku, 00-luku ja puolet 10-lukua, eivätkä historiantutkijat ole pystyneet puolustautumaan tältä reviirihyökkäykseltä?!

Ehkä se ei muodostakaan heille uhkaa? Vertautuuko koulussa (vapaallakin aiheella) toimeksiannettu tutkielman teko enemmän tilaustutkimusta äheltävään ammattitutkijaan kuin syntiseen elämäntapahistorioitsijaan? Onko ymmärretty, että kannustus koulussa voi johtaa elinikäiseen innostukseen ilman, että yksilö koskaan hakeutuu yliopistoon? Eikö tällaiselle pitäisi tehdä jotain? Missä on Marko Tikka, kun häntä todella tarvittaisiin?

Aikuisten oikeasti: onnittelut palkituille!

Kuva kirjasta "Love Lyrics and Valentine Verses, for young and old. [E. M. Davies. With illustrations.]" British Library, Flickr Commons

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Leikkeitä kadonneista maalauksista

Yllä näkyvä leike sanomalehdestä The evening telegraph 13.1.1870 on ollut tallessa odottamassa lisätietoa, jota ei ole ilmaantunut. Rubensin maalaus löytynyt syrjäisestä kirkosta? Hufvudstadsbladetin digitoiduilta sivuilta "Ei hakutuloksia".

Waasan lehdessä kerrottiin 21.7.1886 erikoisesta maalauksesta, jonka pelkään sittemmin kadonneen:
Patalan talossa Virtailla on kaksi vanhaa puotia, joista toisessa on vuosiluku 1690 ja toisessa 1772. Talon asuinrakennuksessa olevan salin seinissä on maalauksia, jotka kuvaavat puita ja kukkaköynöksiä harmaassa värissä. Maalausten mestarina ilmaisee eräs kirjoitus "Matti Johan P. P. W. 1792", joka lienee olut sama henkilö, joka on koristanut Virtain kirkon noilla nykyään ylitsemaalatuilla hirveillä helvettiä, viimeistä tuomiota j. m. s. kuvaavilla maalauksilla."
Suhteellisen harvinaista talonpoikaisten tilojen koristemaalaus lienee ollut? Maallisen koristetaiteen esimerkkinä 1700-luvulta mainitaan verkkosivulla Kansallismuseoon sijoitettu Jakkarilan sali.

Kirkkomaalauksista on enemmän tietoa, mukaan lukien tuhoutumiset. Waasan lehdessä 12.2.1887
Innostunut maalari. P:n pitäjän kirkossa oli viime-aikoihin asti suuri, sakariston seinän kokoinen, taitavan maalari Melilin-vainaan v. 1775 maalama taulu, joka kuvasi helvettiä ("pahaapaikkaa") ja taivasta. Edelliseen johti lavea tie, jolla oli paljo jalkamiehiä, ja tien suussa, "pahanpaikan" portissa, otti ihmisiä vastaan kauhea sarvipäinen, pitkäkynsinen ja hampainen pääpiru. Kun maalari oli sen kauhean kuvan saanut mielikuvitteensa ja ruvennut liidulla sen piirteitä vetelemään, oli piru itse kurkistanut maalarin olkapään ylitse ja sanonut: "jos tuota paha olenki, niin elä toki pahemmaksi maalaa". Maalari ei ollut voinut silmiänsä kääntää, sillä kuva olisi mennyt mielestä, oli vaan takakäteen sivaltanut sanoen: "mene h-tiin siitä mokoma!"
Ovatkohan Johan Wilhelm Murmanin vuonna 1862 näkemät taulut edelleen Tornion kirkossa tallella?
"Alttarikuorin sivuseinällä oli vielä kaksi viimeisen Englantilais-ranskalaissodan aikana kirkkoon lahjoitettua suurta taulua, nimittäin edesmenneen Keisarin ja Keisarinna-vainajan muotokuvat, öljyvärillä maalatut ja siis ulommaksi loistavammat kuin ne samamuotoiset pienet kivipiirtokuvat, jotka v. 1858 näjin Kalajoen kirkon perässä kahden puolen alttaria, juuri samalla paikalla, jossa muualla Pohjanmaan kirkoissa on Keisarien vakuutusvalat maan uskonnon ja perustuslakien pyhänä pitämisestä." (Kertomus tiedustusmatkasta Pohjanperällä, kesällä v. 1862)
Kirkkointeriööristä vielä:

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Arvid Liljelundin maalauksesta Arvostelu (1889)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Emil Perttilän maastalähtö

Wikipediassa lukee tätä kirjoittaessani Emil Perttilän esittelyssä "Hän siirtyi pois Suomesta vuonna 1909." Tästä siirtymisestä kertoivat omasta näkökulmastaan Tuulispäässä 12/1909 Heino Aspelinin piirtämät kuvat.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Siperiaan viety anoppi

Siperia-projektini puitteissa selailin M. A. Castrénin suomennettuja matkapäiväkirjoja (Tutkimusmatkoilla pohjolassa. 1967), joissa olikin kuvausta oikealta suunnalta, runsas sata vuotta myöhemmin. Hyttyset ovat ja pysyvät, olettaisin.


Kirjaani ei kuulu, mutta blogiin sopii mainittavaksi, Castrénin Permissä toukokuussa 1845 kohtaama seurue: "maanmiehemme, luutnantti Eriksson, joka oli vaimo ja anoppi mukanaan matkalla kymmeneksi vuodeksi Ohotskiin". Anopin Castrén totesi olevan "rouva Christén, jonka runsaat, mutta silti halvat annokset kaikki Helsingin ylioppilaat hyvin tuntevat".

Hiski-haun perusteella aviopari voisi olla 21.2.1845 Ensimmäisen Suomen Meriekipaasin seurakunnassa vihityt
...[KORJAUS 2.7.2014: Biografiakeskusen edustaja totesi spostitse "Hiskin (ja rippikirjan) mukaan Ericsson vihittiin 9.3.1845; 21.2. oli kuulutuspäivä."] ...
"midsk. m. Adolf Justus Ericsson" ja "dem. Gust. Fredr. Christén" Helsingin kaupunkiseurakunnasta. Sotilasarvo ei stemmaa, mutta Biografiakeskuksen artikkelin mukaan kyse on kuitenkin oikeasta pariskunnasta, sillä "Ericsson ylennettiin 12.2.1845 luutnantiksi ja siirrettiin Ohotan meriekipaasiin Itä-Siperiaan."

Artikkelin kirjoittajalla on avioliiton aika ja paikka väärin eikä hän ole löytänyt mitään tietoja Gustava Fredrika Christénin vanhemmista. Kiitos verkkosukupuun päivittäjän alkuperäislähdelinkitysten perhe löytyy rippikirjasta 1836-1861 (I Aa:8, s. 213), jossa on varmuuden vakuudeksi maininta Gustava Fredrikan avioliitostakin. Rippikirjan mukaan Gustava Fredrika on syntynyt Helsingissä 2.2.1824 (tämäkin siis Biografiakeskuksella väärin) ja kastelistauksen mukaan vanhempansa ovat "Rådst:Vaktm: Joh: Fr: Christén " ja "Sofia Wilhelmina Dahl".

Väliin kuva ajan Helsingistä kirjasta Vyer af Helsingfors och dess omgifningar (1851)

Rippikirjassa on Sofian (s. 1799) rivillä maininta matkustustodistuksesta ja paluusta takaisin. Paluu takaisin näkyy myös Helsingin kaupungin osoitekalenterissa (1848), jossa on rivi Christén, S.W., Borgar-Enka. [Gårdsägare: Duldin, Gård N:o 3, Gatan: Constantis, Qvarteret: Pantern.] Tämän sain tietooni ulkoistettuani ruoka-annostensa etsinnän KysyMuseolta-palvelun kautta Helsingin kaupunginmuseolle. Vastauksessa oli myös arkisto- ja kirjavinkkejä, joilla voisi edetä varsinaiseen tutkimukseen.

(Gustava Fredrikan sisar Mademoiselle Maria Sofia Christén (s. 29.7.1821) avioitui Helsingissä 30.10.1838 kämnerinoikeuden notaari Anders Gustaf Bergmanin kanssa ja tämän kuoltua meni Helsingissä 28.10.1856 naimisiin  turkulaisen leipurimestari Abel Petterssonin kanssa.)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Palkittuja opettajia 1901

"Lovisa Törnroos, kalastajanleski Kirkkonummella, synt. 1826, piti Helsingissä koulua 1847—1849. Sitten vuodelta 1850 viime aikoihin asti on hän etupäässä Kirkkonummella, mutta osaksi myös Espoossa pitänyt lasten koulua vähävaraisille. On ollut leskenä kolmekymmentä vuotta ja on hiljakkoin muuttanut tyttärensä luokse Ahvenanmaalle."  
"Jgfru: Anna Lovisa Skog" oli vihitty Helsingissä 31.12.1850 sulhasenaan "Koff:sjöm: Carl Ludv: Dannberg". Avioliitto on jäänyt hyvin lyhyeksi, sillä "Konstapels Enkan Anna Lovisa Dannberg" meni Kirkkonummen Danskarbyssä jo 30.11.1855 naimisiin kalastaja Carl Gustaf Törnroosin kanssa. Ilmeisesti samainen (ellei täysikaimansa) kalastaja kuoli 47-vuotiaana 27.6.1871.

Muutto Helsingistä Danskarbyhyn saa taustoistusta vilkaisemalla rippikirjaan 1849-55, jossa Danskarbyssä on useita Dannberg-nimisiä, mukaan lukien Lovisan mies ennen kuolemaansa vuonna 1854.
"Juho Nyberg, Karjalan Maajoen kylästä, ent. nahkuri, synt. 1828, on uutterasti opettanut pieniä lapsia lähes viisikymmentä vuotta ja viiden vuoden ajan ollut pyhäkoulun opettaja."
Pitäjännahkurina Juho Nyberg vihittiin Karjalan seurakunnassa 19.10.1862 avioliittoon Maria Andersdotterin kanssa.
"Karoliina Bergman, neitsyt, Oriveden kirkonkylästä, synt. 1829, on jo aikaisesta nuoruudestaan harjoittanut lasten opetusta, mutta säännöllisen koulun tapaan vuodesta 1883 etupäässä kotona, mutta osaksi myös vanhempien pyynnöstä kiertäen kylästä kylään Orivedellä, Eräjärvellä ja Ruovedellä ja vielä antaa opetusta yksityisten huonokykyisille lapsille. Viisi vuotta hänellä oli jonkinmoinen turvakoti, jonka oppilaat hänen tuli valmistaa maanviljeliöiksi, käsityöläisiksi j. n. e. Tehtävä oli kuitenkin hänelle vaikea ja vaikka hän nautti apua läänin kuvernööriltä sitä varten, niin asia meni huonosti ja taloudellisesti niin että hän yritykseen hävitti kaiken omaisuutensa."
Bergman ei ole paikkakunnalla unohtunut, vaan hänet on mainittu ainakin Annelin lukemassa pitäjäkuvauksessa.
"Matti Suorsa, torppari Piippolassa, synt. 1832, ollut pyhäkoulun opettajana vuodesta 1871 ja toiminut erinomaisella ahkeruudella ja innolla. Vanhuus ja katovuodet ovat hänen toimeentuloaan suuressa määrin heikontuneet."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1901
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Robert Stigellin maalauksesta Kalastuspaikka Porkkalan luona (1891)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto