lauantai 6. syyskuuta 2014

Muistolaatoista ja kalliokaiverruksista

Pauli Jokinen kaipaili eilisessä blogikirjoituksessaan muistolaattojen tietokannan ylläpitäjää. Hänestä kaupunginmuseon pitäisi
kerätä tietoa kaupungin yhteisestä historiasta. Ja museon tulisi systemaattisesti sitten jatkossa pitää rekisteriä muistolaatoista, joita seiniin kiinnitetään.
Olen eri mieltä. Minusta muistolaatat ovat erinomainen esimerkki ruohonjuuritason historiakulttuurista, jonka pitäisi antaa elää omaa elämäänsä ilman raportointivelvollisuuksia viranomaisille. Jopa täysin luvattomasti kuten Olli Seppälän "Hän asui täällä" -blogiin dokumentoima Kasper Strömman -laatta.

Harmillisen usein Helsingissä laatat ovat niin kovin asiallisia ja kuivia, että niiden sisältöön ei synny mitään mielenkiintoa. Toisin kuin esimerkiksi kesäisellä Tyrvään käynnillä kuvaamaani muistokiveen. Verkkosivujen mukaan Annastuuna Korkeemäki oli "satakuntalainen mestarikertoja". Kuva-aiheen perusteella tarinoissaan oli vauhtia ja mielikuvitusta.


Hieman (lue:erittäin) epäloogisesti puolestani odottaisin, että Kaupunginmuseolla olisi tiedossaan kaupungin rantakallioihin hakatut tekstit, jotka voivat innokkaassa kaupunkikehityksessä hävitä olemattomiin. Eiranrannan rakentamisen yhteydessä kaikki eivät ainakaan menneet, sillä Henna Helander esitteli niitä blogitekstissään kesällä.

Täällä blogissa mainitsin niistä jo vuosia sitten. Koska aihe on jäänyt kaihertamaan mieltäni, laitoin 2.1.2014 KysyMyseolta -palveluun tiedustelun
Onko teillä tiedossa Helsingin kalliokaiverrukset? En vieläkään tiedä mitä Eiranrannan kaiverruksille tapahtui puistorakennuksissa.
Lauttasaaressa kuulemma kalliossa "Silajenkov, Setsov ja Lebedev. Nimien perässä on lyhenteitä. Vuosiluvuista on hankala saada varmuudella selvää.", "ankkurilla ja vuosiluvulla 1854 varustettu nimi Fleege sekä kuva ratsastavista sotilaista" sekä arvoituksellinen hieroglyfisarja, joka aukeaa nimeksi Sederholm.
Ja varmaan muuallakin rantakallioissa, jotka eivät ole jääneet täyttömaan alle?
Sain 8.1.2014 sähköpostilla vastauksen, ettei vastaaja tiennyt. Kysymys luvattiin lähettää eteenpäin, mutta varoitettiin vastauksen viipymisestä joululomien vuoksi. Lähetin muistutuksen/tiedustelun 23.1.2014 ja sain vastauksen "viestistänne päätellen ette ole saanut vastausta tutkijakollegaltani, vaikka joululoma on jo päättynyt ja sen aikana tulleet sähköpostit ehditty lukea. Lähetän kysymyksen uudelleen tällä saatteella hänelle."

Muistikuvani on, että vastausta ei koskaan tullut ja KysyMuseolta-palvelussa sitä ei myöskään näy. Riittänyt helpompia kysymyksiä vastattavaksi ja tietämättömyyttä ei haluta paljastaa?

Lisäys 18.9.2014 12:51. Muistikuvani ei vastannut todellisuutta. Vastaus oli tullut postilaatikkooni 24.1.2014 huomaamattani.
Tietääkseni Helsingin kalliokaiverruksia ei ilmeisesti ole inventoitu. Asia kannattaa kuitenkin varmistaa museoviraston arkeologiselta osastolta. Käsittääkseni esimerkiksi Lauttasaaren kalliokaiverrukset eivät kuulu muinaismuistolain rauhoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin (merenkulkijoiden rantakallioihin tekemät hakkaukset), sillä ” Tavanomaisimmat 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun ajoittuvat hakkaukset kuten yksittäiset tai ”omaksi huviksi” tehdyt nimikirjain- ja vuosilukuhakkaukset eivät välttämättä omaa sellaista yleistä ja jaettua merkitystä, että niiden suojelu olisi perusteltua. Niitä tulisi kuitenkin pyrkiä dokumentoimaan inventointien tai mahdollisten kajoamistilanteiden yhteydessä.” Helsingin Sanomissa 13.6.2012 kalliokaiverruksista haastateltuun arkeologi John Lagerstedtiin kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä tai Museoviraston arkeologian osaston tutkija Esa Mikkolaan.
Lisäys 18.9.2014 16:16. Sosiaalisessa mediassa rähjäämiseni perusteella postilaatikkoon tuli tänäänkin vastaus.
Nuoremmat kalliohakkaukset 1800-ja 1900 -luvuilta ovat harmaata aluetta muinaisjäännöksenä. Niitä ei ole paljonkaan inventoitu muinaisjäännöksinä. Niitä ei ole paljonkaan Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä ja  enkä tiedä että joku muu taho pitäisi niistä listaa. Helsingissä ainoastaan Santahaminan uuden osainventoinnin yhteydessä niitä on viety muutama muinaisjäännösrekisteriin. Espoossakaan niitä ei ole viety rekisteriin.
Eiran kalliohakkauksista meillä ei ole tietoa. Lauttasaaren hakkauksista on Helsingin Sanomien juttu täällä ja kalliossa olevat nimet voi identifioida Harry Halenin venäläisen poikakoulun historiaa käsittelevästä kirjasta.
Museoviraston ylläpitämässä Muinaisjäännösrekisterissä tällaiset hakkaukset ovat taide, muistomerkit –hakusanan alla.

Sotien jälkeen

Tuoreehkoja löytöjä (uudelleen?) on sivusto Jälleenrakennuskausi - sodan jälkeisestä Suomesta 1960-luvulle, joka etusivunsa mukaan "on tehty pääasiassa koululaisten opetusohjelmaksi tehtävineen, mutta sopii kaikille lähihistoriasta kiinnostuneille".Toivoattavasti edelleen käytettävissä kun tulee se päivä kun minä kiinnostun lähihistoriasta.

Opinnäytteitä sivuston ajasta on kertynyt linkkivarastooni tämän verran
Kuvat ajasta tarjosi Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma lisenssillä CC BY-NC 4.0.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Suutari Madetojan torpan kohtalo

Sarjakuva Tuulispäästä 18.11.1910 saa selostuksensa 10.11.1910 julkaistusta Perä-Pohjolaisesta:
Römppäpuhdistusta Kemin maalaiskunnassa. Suutari Madetojan torppa, sijaiten Kemijoen yli vievän rautatiensillan läheisyydessä tällä puolella jokea Hietamäen tilan maalla, on kaiken aikaa ollut pahennuksen pesänä paikkakunnallaan tai huonomaineisten naisten sekä kaikellaisten retkumiesten, jopa varkaitten pesäpaikkana. Kemin maalaiskunnan kirkkoherran, rovasti Laguksen ansio etupäässä kumminkin on, että tämä pahennuksen pesä nyt on hävinnyt perustuksia myöten.

Rovasti Lagus näet, vapauttaakseen paikkakunnan tästä pesästä, osti sen toissa päivänä torpan haltijalta ja niin pian kuin kauppa oli tehty, saapui torpan edustalle muutamia hevosia ja miehiä, jolloin toiset ryhtyivät muuttamaan Madetojaa perheineen toiseen asuntoon, toiset taassen purkamaan torppaa.

Kauppa oli niin tehty, että ostaja saa torpan heti haltuunsa, kun on hinnan suorittanut. Niin hyvin majan muutto kuin torpan maahan hajotus oli suoritettu noin parissa tunnissa. Tuskinpa Amerikassakaan usein saavutetaan sellaista ennätystä. Torpan oston välitti Hietamäen tilan omistaja Wilho Lintula, joka niinikään ansaitsee tunnustuksen siitä, että paikkakunnalta saatiin tällainen pesä häviämään.

Madetoja muutettiin kunnan hankkimaan uuteen asuntoon torpan ostajan kustannuksella. Hän itsekin oli jo huomannut torppansa olojen kaipaavan kohentamista, koskapa oli mielissään tästä muutoksesta ja lupasi uudessa asunnossaan muuttaa elintapojaankin.
Mutta Kemin suunnalla myös rakennettiin. Helsingin Kaiku julkaisi numerossaan 3-4/1903 tämän komean kuvan uudesta rautatiesillasta.
Ja Kemistä puheen ollen vielä gradulinkki. Sipilä, Riikka-Tiina: Paiseenperältä Laitakaribialle : Kemin epäviralliset paikannimet

torstai 4. syyskuuta 2014

Ukkosen tappamat

BBC:n mainiossa tilasto-ohjelmassa More or less oli kesällä lyhyt pätkä ukkoskuolemien määristä. Uutisissa oli esitetty maailmanlaajuiseksi luvuksi 24000 vuodessa ja tästä oli lähetetty ohjelmaan paljon tiedusteluja. Salamaniskuun kuolemisenhan pitäisi olla harvinaista.

Ohjelmassa selitettiin, että maailmanlaajuisesti tilastotietoa on heikosti saatavilla ja paremmin kehittyneistä maista, joissa kuolemat ovat harvinaisempia kun ihmiset ovat enimmäkseen sisätiloissa. Parhaimpana pidetty arvio 6 kuolemaa per miljoona asukasta per vuosi perustui sata vuotta vanhoihin tilastoihin Yhdysvalloista, joka oli tuolloin vielä maatalousvaltainen yhteiskunta.

Mutta onhan Suomestakin kuolinsyytietoja, näyttävätkö ne samalta? Lähestyin kysymystä vaikeamman kautta ja hain Hiskistä kaikki ukkoseen viittaavat hautausmerkinnät. Suomen väkiluku oli ennen vuotta 1800 nafti miljoona ja 1800-luvun alkupuolen hieman yli. Viisivuotiset keskiarvot jäävät hieman alle amerikkalaisen kutosen, mutta ottaen huomioon datan puutteet vastaavus on hämmästyttävän hyvä.

Ja vielä parempaan päästään, kun tarkastellaan virallisia lukuja ukkosen lyöntiin kuolleista. Näitä on tarjolla vuodesta 1866 tilastojulkaisussa Pääpiirteet Suomen väestötilastosta vuosilta 1750-1890: 2 : Väestön muutokset. Toisesta (tai oikeastaan ensimmäisestä osasta) Väestön tila saadaan tarkat vuosittaiset väkiluvut ja jakolaskun tulos on todella lähellä kuutta per miljoona asukasta. (Absoluuttiset ukkosen lyöntiin kuolleiden määrät 2-25 per vuosi. 1900-luvulta on myös digitoituja tilastoja.)

   
Hiski-koosteen teosta oli kuitenkin hyötynsä sillä siitä näki selvästi, että usein kuoli kaksi tai useampia ihmisiä kerralla. Paljon tragedioita, joista joitakin aiemmin täällä mainittu teksteissä

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Käväisy Lastentarhamuseossa

Helsingin vähemmän tunnettuihin museoihin kuuluu Lastentarhamuseo. Itselläni on ollut muistilistoilla vuosikausia ja ryhdistysliike tuli vihdoin suoritettua viime keskiviikkona.

Museo sijatsee lähellä Sörnäisten metroasemaa rakennuksessa, joka on rakennettu lastentarhaksi eli
Kahteen kerrokseen sijoitettu museo oli siis autenttisessa tilassa ja yhteyttä elävään elämään vahvisti lukuisat leikkipisteet museoitujen leikkikalujen vierellä.

Esineet ja tekstitaulut kertoivat lasten leikkien ohella lastentarhan perustajista Hanna Rothmanista ja Elisabeth Alanderista sekä tarhan yhteydessä toimineesta lastentarhaopettajien koulutuksesta. (Vanhassa blogitekstissäni on muisto Rothmanin aiemmasta lastentarhasta Aleksanterinkadulta.)

Lastentarhan perintöä vaaliva Ebeneser-säätiö julkaisi huhtikuussa Flickr-tilillään kuvia, joista vedin johtopäätöksen, että lapsia pyrittiin opettamaan työntekoon. Museon seinätekstien ja esineistön perusteella olin oikeassa. Esineistä viehätyin eniten minimankelista, jonka kuvan täällä kulttuuriperinnöstä kirjoittaessani jo julkaisinkin.

Kuvajulkaisun tiedotteessa todettiin, että Flickr-tilillä on kolme kuvaryhmää
Muuttuva Kallio-kokonaisuuteen on koottu 30 kuvaa Ebeneser-talon ympäristöstä, joissa näkyy Kallion Harjun alueen kaupunkikuvan muutos 1900-luvun alusta 1930-luvulle. 25 tunnistamatonta pitää sisällään 25 visiittikorttikuvaa 1860- ja 1870-luvuilta Hanna Rothmanin arkistosta. Lastentarhatyön uranuurtajan Elisabeth Alanderin 60-vuotisjuhlan kunniaksi (22.4.1919) koottu valokuva-albumi sisältää yli 140 valokuvaa 1910-luvulta lastentarhoista ympäri Suomea.
Viimeiseksi mainitusta yllä kuva rakennuksesta, jossa museo nyt on (CC BY 2.0).

tiistai 2. syyskuuta 2014

Uutislähteenä

Muistiinpanona.
Aikaleima 4:19 AM tarkoittaa Suomen aikaa 8:19. Ja kas, sama aihe Agricolan uutisissa 25.08.14 10:36. Aikamoinen skuuppi, kun BBC:n laajempi juttu oli verkossa vasta 29.8.2014.

Internet Archiven kuvien laatu on jokseenkin surkea, mutta tähän blogiin sopiva. (Aiempi yritys.) Tekninen ratkaisu, joka poimii kuvien ympärillä olevan koneluetun tekstin, toimii hauissa suhteellisen hyvin ja mahdollisti jopa Flickriin poimimattoman kuvan löytämisen. Ohessa "Finland Hat", joka oli pikkutytöille suositeltua kevätmuotia vuonna 1862 (Godey's lady's book)

(Internet Archiven kirjojen metatiedot ovat usein olleet metsässä ja olen luullut syylliseksi Google Books -projektia. Tässä tapauksessa kyse oli IA:n omasta digitoinnista, jonka julkaisuvuodeksi oli merkitty 1840. Ei voi pitää paikkaansa, sillä alkusivuilla on vuosi 1862 ja sisäsivuilla kuva Garibaldi-paidasta, joka oli muodissa 1860-luvulla.)

Sunnuntaina surffailin YouTubessa ja sain aiheen twiittiin
Aikaleima 3:05 PM tarkoittaa suomeksi 19:05. Agricolan uutisissa sama aihe 02.09.14 11:32.

Kolmatta arvosijaa en muuten saanut, mutta pääsin toiseksi tilaajaksi pariin kanavaan. Ensimmäinen ensimmäinen oli Suomen kulttuurirahasto, jolla oli useampikin video (eli peräti kolme kappaletta).
Hieman ihmetytti, etteivät organisaatiot ole hankkineet muutamaa näennäistilaajaa eivätkä myöskään selväkielistä URL:ia

Opintojen aloitus vuonna 1853

Sosiaalisessa mediassa todettiin viime viikolla, ettei Helsingin yliopiston ympäristössä pääse kulkemaan kompastumatta fukseihin eli opintojaan aloittaviin.

Meininki oli toista vuonna 1853 tai ainakin sen vanhempien silmille sopiva osuus. Julius Krohnin kirjassa Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta julkaistujen raporttien mukaan.

Ylioppilastutkintonsa hyväksymisen jälkeen Krohn oli "menossa varakansleri Nordenstamin luo näyttääkseni itseäni täysissä tamineissani, miekka vyöllä ja kolmimasto päässä." Jo muutaman päivän kuluttua hän kävi "ensi kertaa professori Arpen luennolla; huomenna alkaa professori Nordmann. Heitä molempia aion aluksi kuunnella; sillä prof. Arppe arveli, etten ennättäisi kuunnella sen useampia, koska itse aineet ovat minulle aivan oudot." Lukujärjestykseksi muodostui sitten


  Ma Ti Ke To Pe La
9-10 Prof. Arppe Arppe Arppe Arppe
10-11 Arpen
kertausta
Nordmannin
kertausta
11-12 Prof. Nordmann Nordmann Nordmann Nordmann
12-1 Prof. Schultén Piirustusta Schultén Schultén Piirustusta Schultén

Jokainen professori piti neljä julkista luentoa viikossa ja kerran kertauksen viikon luennoista. Iltapäivisn Krohn kirjeensä perusteella aikoi kirjoittaa puhtaaksi luentovihkonsa ja lukea kirjoistaan eteenpäin sitä, mitä professori kulloinkin oli luennoinut. Myöhemmin aikaa menisi kemian käytännöllisiin töihin joka päivä 4-7:ään.

Krohn asui professori Arppen luona ja kuvailee tilannetta näin:
Siis: tuuletusikkunaa ei ole, ergo huoneessa ei tuuloteta. Minä jätän kuitenkin joskus oven saliin auki päästääkseni raitista ilmaa huoneeseen. Lattia on puuta ilman minkäänlaista värihienostusta; kuitenkin on mattoja vuoteen ja pöydän edessä. Vuodevaatteita vaihdetaan joka toinen viikko; mutta milloin pyykkiä pestään, on hyvinkin arvoituksellista, sillä mitään määräaikaa ei näytä olevan. Siitä ei ole kuitenkaan mitään vastusta, sillä professorinrouva on sanonut, että jos jotain tarvitsen, voidaan se pestä keittiössä.
Vaikka myöhemmän muistelmansa mukaan
"ensimäinen lukukauteni ei kuitenkaan ollut oikein hauska. Olin suuren osan sitä aikaa rintatautisena; mutta vielä enemmän vaikutti siihen se, että tuo siihen aikaan perin ruotsalainen Helsingin kaupunki minulle oli kovin outo." 
niin Krohn vietti sen verran sosiaalista elämää, että saattoi marraskuussa raportoida Arppen professoreille ja ylioppilaille järjestämien juhlien jälkeen, että
Omituista miten tuollaisissa kesteissä uusia veljiä syntyy kuin sieniä sateella. Viini sen vaikuttaa. Minä en juonut sen vähemmän kuin 12 kanssa veljenmaljaa. Kaikkiaan tunnen kaupungissa olevista 410:stä ylioppilaasta jo 74, ja niistä olen 60:n kanssa lähemmin tuttu.
Kuvassa Julius Krohn myöhemmin. Lähteenä Sanomia Turusta 27.9.1890

maanantai 1. syyskuuta 2014

Elokuun loppu

17.8.
 18.8.
  • Kiitos @HelMet_kirjasto , että uutuuksia saa varata ennen ilmestymistä. Taas on kiintiö täynnä ja ehdin muutaman jonon kärkeen!
19.8.
  • Vielä sain "kesän" ohjelmaan yhden arkeologiaretken. Kiitos @HeritageDaysFI listauksenne linkityksestä!
  • OpenHouseHelsinki -ohjelma julkistettu. Pe-su 12.-14.9.2014. Useimmat kohteet ilman rajoituksia tai lippuja? 
 20.8.
  • Arnstad jaksaa. En svensk tiger: Finlands krig och 1900-talets öppna sår
  • Valitettavasti tätä ruotsalaista podcastia "En svensk tiger" ei saa mp3:na ulos. Acast ei lähde selaimessani pyörimään.
  • Missä ravintolassa nämä ovat käyneet kun seinillä 1918 valokuvia?  
  • Näiden mielestä Arvi Korhonen Suomen tunnetuin historioitsija?! 
  • Työpäivän jälkeen konffaan, jonka nimeä en muista. Session otsikkona Folklore and literacy. Alkaa nyt.
21.8.
  • .@FruCharlotte kommentoi Anna-Maja Henrikssonin näkemystä @Museovirasto n vallasta
  • No nyt tuli minullekin @Postimuseo n avajaiskutsu. Olen päässyt piireihin?
  • Norjassa suunnitelma historiallisesta väestörekisteristä ajalle ennen nykyaikaista. Arkistolaitosvetoisesti!
  • Taiteiden yö, kolmas kohde
  • Pientä ristiriitaa vastauksissani... 
  • Palautuslaatikossa oli paljon pidempiä tekstejä. Hyvä.
22.8.
23.8.
  •  Jäävesiämpärin evoluutio kertoo jotain yleisempääkin kulttuurin jatkuvasta muutoksesta?
  •  J. Kananen: Etnografinen tutkimus. Miten kirjoitan etnografisen opinnäytetyön (2014). Selailun perusteella ei sanaakaan tutkimusetiikasta!
24.8.
25.8.
26.8.
 27.8.
 28.8.
29.8.
  • Ensi talvena 75 vuotta Talvisodasta, joten Talvisotahiihto. Markkinointi kouluille herätti kummastusta FB:ssä. [Lainaus "Mitä seuraavaksi?! Keskitysleirikoulu?! Punavankiviikonloppu?! Asemasotasieniretki?!" ]

Kirkkoherran hautajaiset Torniossa 1681

Lapin matkakertomuksia on 1600-luvultakin!? Tämä selvisi minulle kun kirjastotietokannan selailussa osuin Marja Itkonen-Kailan suomentamaan Jean-Francois Regnadin tekstiin, josta lainaamani kappale Retki Lappiin oli painettu 2012. Itkonen-Kailan johdannosta käy ilmi, että Regnard oli jatkanut omia muistiinpanojaan referoimalla toista kirjoittajaa eli pitkät pätkät tekstiä ovat muuta kuin omakohtaista kokemusta.

Toisin kuin kirkkoherra Johannes Tornaeuksen kuolemaan liittyvät kuvaukset. Kirkkoherra oli kuollut muutamia päiviä ennen kuin ranskalainen seurue tuli Tornioon. He kävivät surutalossa, jossa näkivät vainajan "makaamassa arkussa täydessä virka-asussaan, joka oli juuri tätä varten valmistettu hänelle". "Hänen vaimonsa makasi vuoteellaan toisella puolen huonetta, ja huokaukset ja kyyneleet todistivat surusta". Suurissa hopeamaljoissa oli "ranskalaisia ja espanjalaisia viinejä sekä viinaa", joita tarjottiin vierailijoille. (s. 24)

Seurue kutsuttiin myös Tornaeuksen hautajaisiin ja tilaisuuden kuvaus lienee ajalleen melko harvinainen.

Juhlallisuudet aloitettiin vainajan kodissa (eli pappilassa?). Koko talo oli täynnä pappeja. "Heillä oli yllään pitkät mustat kaavut ja päässään niin korkeakupuiset hatut, että niitä olisi voinut luulla kattupalkkeja kannattaviksi pylväiksi. Huoneen keskellä oli kankaalla peitetty arkku, jossa vainaja lepäsi." "Seurueen vanhin piti ruumissaarnan kaikkien läsnäolijoiden kuunnellessa". "Naiset olivat miehistä erillään pienessä huoneessa ja huokailivat sydäntäsärkevästi". (s. 120)

"Samaan aikaan kun salissa saarnattiin, pidettiin kirkossa suomenkielinen saarna, ja molempien saarnojen loputtua lähdettiin viemään ruumista kirkkoon." (s. 120) Pappilassa saarnattiin latinaksi tai ruotsiksi? Arkku kannettiin olkapäillä ja sen jäljessä kulki surusaatto. "Arkku asetettiin keskelle kirkkoa, ja samalla veisattiin virsiä." "Tämän jälkeen alkoi varsinainen suuri hautajaispuhe." (s. 121) Sen loputtua siirryttiin juhla-aterialle.

"Meidät johdatettiin suureen saliin, jonka täytti kolme pitkää pöytää. Tämä sali oli kunniavieraita varten. Lisäksi oli viisi tai kuusi vielä täydempää huonetta, joihin oli tarkoitus saada mahtumaan kaikki muut läsnäolijat." "Aterian aluksi nautittiin viinan ja oluen sekoitusta sekä muuatta toista, oluesta, viinistä ja sokerista tehtyä juomaa, jonka nimi oli calchat, molemmat pahimman makuisia juomia joita ihminen voi saada alas kurkustaan."  (s. 122) "Pöydät olivat täynnä erilaisia ja, jos niin uskallan sanoa, antiikkisia liharuokia; ne oli nimittäin paistettuy jo aikakin viikkoa aikaisemmin." (s. 123)

Maljojen nosto oli osa ohjelmaa ja ruuan jälkeen "papit joivat ja polttivat kunnes sortuivat pöydän alle". "Vainajan vävy Olaus Graan yritti tuoppi kädessä hoiperellen saattaa meidät veneellemme, mutta jalat pettivät hänen altaan ja hän oli vähällä pudota jokeen. Kahden miehen oli kainaloista kannatellen talutettava hänet pois." (s. 124)

Seuraavana päivänä oli vielä rääppiäiset. (s. 124-125)

Kuva Historiska museet. Peter Sillén SHMM

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Palkittuja opettajia vuonna 1909

"Kaukana pohjan perillä, Turtolan Ratasjärven kylässä, viettää kahdeksankymmenvuotias köyhä mäkitupalaisvaimo Eeva Kaisa Buska elämänsä hiljaisia iltahetkiä. Yli viisikymmentä vuotta on hän ollut koko kylän ainoana lukutaidon opettajana, kauan aikaa ennen kuin kunnassa oli ainoatakaan kansakoulua vasta ikänsä yhdeksännen vuosikymmenen kynnyksellä, näkönsä heitettyä, on hän katsonut voivansa ottaa virkavapautta. Kaunista ja hyvää on hänen koko elämänsä säteillyt ja sukupolvien kiitollisuus häntä ympäröi."

"Neiti Helena Sofia Lönnros (syntynyt 1834) on 33 vuotta uhraavasti toiminut pientenlastenopettajana ruotsalaisessa Pockarin kylässä Lappträskin pitäjässä. Vanhuuden voimattomuus, köyhyys ja unohdus ovat olleet hänen palkkansa. Mutta sadoille lapsille hänen työnsä on tuottanut siunausta, mistä nyt annettu kunniapalkinto olkoon, näkyvänä tunnustuksena."

"Pietarsaaren Kållbyn kylän kasvavaan kansaan ruotsalaisella Pohjanmaalla on mäkitupalaisen leski, lastenopettaja Maria Sofia Löfberg siroitellut tiedon siemeniä nelisenkymmentä vuotta. Taitavasti, ystävällisesti on hän tehtävänsä suorittanut, kunnesvanhuus - Maria Sofia Löfberg on syntynyt 1833 — huolineen vaivoineen on saapunut."
Maria Sofia Löfberg syntyi 29.4.1835 ja kuoli 20.1.1909 eli ehkä ehti saada kuulla palkinnostaan, mutta tuskin pääsi siitä nauttimaan. (RK Pedersöre 1901-1910 s. 578)

"Suomalaisella Pohjanmaalla. Laihian Isossakylässä on lastenopettaja Maija Kreeta Jaakontytär Viiki pitänyt pientä kouluansa yhteen jaksoon 34 vuotta, mihin lisäksi tulee pyhäkoulun pito 15 vuonna. Opettajan elämän saavukset ovat: raajarikkoisuus, kivuloisuus, köyhyys, 73 vuoden ikä ja 3 tynnörin vuosipalkka. Mutta koulu on yhä vieläkin voimassa ja työskentelee paikkakunnan suureksi suosioksi. varmaan on jo aika tämän opettajan saada ensimmäinen julkinen kunnialause."
Maija Kreetta syntyi 25.12.1835 Laihian Isonkylän talollisen Jaakko Jaakonpoika Viikin ja tämän vaimon Gretan tyttäreksi. (RK 1830-1836, 1837-1843, 1844-1850, 1852-1858, 1859-1865, 1867-1874, 1875-1885)
Tekstilainaukset: Otava 16.1.1909
Tunnelmakuva: Tuulispää 31/1907
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto