perjantai 12. kesäkuuta 2015

Lapsuus Helsingissä sata vuotta sitten

Ajanvietteeksi lainaamani vanha nuorten-/lastenkirja Kinkkalaiset tulevat (1944) yllätti iloisesti. Kirjailija Terttu Pajunen-Kivikäs osoittaa esipuheensa Kirsi-tyttärelleen ja kertoo, että kyseessä on kirja "oman äitisi elämästä".

Siis muistelma 1900-luvun alusta kalliolaisen tytön näkökulmasta. Tämä kasvaa ohuen opuksen aikana lapsesta aikuisuuden kynnykselle. Kerronta vei mukanaan arjen pienissä draamoissa. Suomen historiasta vilahtaa maailmansodan alku ja jääkäriliike, mutta kirja loppuu ennen vuotta 1918.

(Kallion kundeja pian vuoden 1918 jälkeen Ebeneser-säätiön kokoelman valokuvassa. Flickr CC-BY-2.0)

Vaikka muistelma tuntui rehelliseltä (lukuunottamatta nimimuutoksia) kaipasin lisätietoa Pajunen-Kivikkäästä "verifioidakseni" siitä edes jotain. Wikipedia-sivunsa oli niukka, mutta syntymävuosi 1898 ja -paikka Helsinki ainakin sopivat.

Lisätiedon toivossa lainasin Pajunen-Kivikkään nimellä asiasanoitetun kirjan Mekin olemme ollet nuoria. Nuorisonkirjailijat esittäytyvät. Se osoittautui laihaksi kirjaksi, jossa kolmisenkymmentä kirjailijaa esiteltiin matrikkelitekstillä ja lyhyellä tarinalla/lainauksella. (Olisi pitänyt lainata uudelleen se tuore nuorisokirjailijabibliografia, josta Terttu Pajunen-Kivikkään viime talvena muistiin laitoin.)

Lyhyet tarinat olivat enimmäkseen kirjailijoiden lapsuusmuistoja. Siis lisää muistelmia, mutta harvoissa oli minua kiinnostaneita yksityiskohtia. Pääpoikkeuksena Uuno Erland Kivistö (s. 30.3.1891), jonka koti
oli Ruoholahdessa Lastenkotikadun "Sadanmarkan villoissa". Jokaisella perheellä oli oma puutarhansa. Talon takana lapset saivat leikkiä kallioisella aukeamalla. Hautausmaan luona alkoi metsä. Kesäiset retket lähisaariin antoivat vaihtelua, ja nykyisen Hiekkarannan paikalla käytiin marjassa. Iltaisin näki pitkäkoipisen lyhdynsytyttäjän juoksevan seipäineen sytyttämässä lyhtyjä, kintereillään ihaileva poikajoukko, joista moni toivoi suurena pääsevänsä tällaiseen hauskaan virkaan, niiden joukossa minäkin.
Näiden jatkoksi sopii mainita Ylen historiasarjojen tuore sarja Lapsuus 100 vuotta sitten, jossa muistelevan Martta Salmela-Järvisen kirja Kun se parasta on ollut: lapsuuden muistelmaton on jäänyt mieleen antoisana näkymänä menneeseen. Sarjan toisessa jaksossa Kullervo Linna kertoo myös lapsuudesta Helsingissä.

Ei kommentteja: