Remontoidun Kansalliskirjaston käytöstä

Ensinnäkin kertauksena: "Sisääntullessa oikealla olevassa huoneessa on vanhanaikaisia avainkaappeja, joita on nopeampi käyttää kuin pohjakerroksen uudenaikaisia. Jos uudenaikaisia haluaa käyttää tai joutuu käyttämään suosittelen lämpimästi kirjoittamaan vihon kulmaan tai tietokoneen työpöydälle muistiin sekä kaapin tunnisteen (kirjain ja numero) että käyttämänsä koodin. Lähimuistia niillä on turha rasittaa."

Rotundassa (sisääntultua suoraan eteenpäin Kupolisalin jälkeen) historiaan luokitellut kirjat ovat toisessa ja kolmannessa kerroksessa, mikä on parannus entiseen askelien määrällä laskettuna. Kussakin kerroksessa samojen luokkien käsikirjastohyllyt ovat vasemmassa reunassa eli sieltä löytyvät paikallishistoriat kolmannessa kerroksessa.

Eteläsali (sisääntullessa kupolisalista vasemmalle) on kokenut oleellisia muutoksia. Ennen remonttia tämä oli ykköspaikka henkilöhistorialliseen hutkimukseen kun Suomen biografia oli oikealla ja Ruotsin vastaava vasemmalla kädellä. Nyt remontin jälkeen iso osa salin pöydistä on varattu nimetyiksi tutkijapaikoiksi ja näille päätyseinältä annetut hyllyt ovat siirtäneet muun.

Eli suomalaisen biografian perusteokset ovat nyt Kupolisalin ensimmäisellä parvella, jossa ei ole leveää kaidetta parempaa laskutilaa. Esimerkiksi Kansallisbiografian osat pitää kantaa (yhdellä kädellä, jotta voi painaa ovenavauspainiketta) Eteläsaliin ja joko kiertää puolet salista päästäkseen ikkunan edessä oleville pöydille tai kiertää neljäsosa salista ja laskeutua portaat alas. Kätsyä? Parasta ennen tätä tarkistaa, että haettu henkilö on kyseisessä kirjassa silläkin riskillä, että kirja putoaa kaiteelta jonkun alla seisovan päähän.

Biografia on siis tuossa Arrrggh!-kuplan kohdalla ja kirosanasymbolien paikkeilla on Historiallinen Aikakauskirja ja Historisk Tidskrift för Finland. Täällä on tainnut olla sama suunnittelija, joka Kaisa-kirjastossa sijoitti lehdet työpisteettömään alimpaan kellarikerrokseen. Minkä askelissa Rotundassa säästää, menettää moninkerroin täällä.

Lehtisalin (sisääntullessa kupolisalista oikealle) ykkösparvella onneksi sarjajulkaisut kuten Historiallinen Arkisto ovat suunnilleen vanhoilla paikoillaan. Alakerrasta ovat hävinneet vanhat mikrofilmipöntöt ja uudet lukijat ovat niin ufon näköisiä, etten taida vähään aikaan uskaltaa niitä käyttää. Aivan äkkiseltään se ei onnistukaan, sillä tietokoneelle pitää olla tunnukset, jotka ovat korkeintaan kuukauden voimassa.

Samoilla laitteilla katsotaan myös mikrokortteja, jotka on piilotettu pahvilaatikkoihin vanhojen metallikalusteiden sijaan

Vapaakappaletyöasemia, joilla voi katsoa vuoden 1911 jälkeen julkaistuja digitoituja sanoma- ja aikakauslehtiä, on kuusi. Osalle näistä ja osalle mikrofilmilaitteista voi tehdä ennakkovarauksen. Pitkämatkalaisen kannattaa myös tarkistaa aukioloajat, jotka lyhentyvät entisestä syksyllä. Lauantaisin kirjasto on auki vain joka toinen viikko, mitä on niin vaikea muistaa, että veikkaan repiväni kahvaa useampia kertoja turhaan.